hilda

vuosi on vierähtänyt jo hildankin elossa. hilda saapui meille reipas 11 kuukautta sitten, sulattamatta sydämiämme ihan ensinäkemällä. sen verran ilkikurinen ja ärhäkkä pentu se oli, että mietittiin jo muutaman kerran, että voiko hänet palauttaa. tietenkään enää ikinä en tuosta pallerosta luopuisi.

sydämet ovat sulaneet ihan täysin, puolin ja toisin. mitä hildasta tulee ensimmäisenä mieleen? uskomattoman perso kaikelle syötävälle!! maailman suloisin otus nukkuessaan. ärhäkkä ja aina valmiustilassa pihaa vahtiessaan. nokkela oivaltaja, joka tietää kuinka saada tahtonsa läpi. laiskaliisa agilityssa. miehen sanoin; pikkuinen, pippurinen ja punkero.

hilda syö ihan mitä tahansa. kaalista sitruunaan. vielä ei ole tullut vastaan ruokaa mitä hilda ei ahnaasti kitaansa hotkaisisi. raaka sipulikin menisi jos sitä vain hildalle soisi. jugurtttipurkin jämät ovat ehdoton suosikki, mutta toisaalta en osaa sanoa mikä ei olisi ehdoton suosikki. siksipä hildan linjoja tarkkaillaan jatkuvasti ja päivittäinen nappularuoka on tarkasti annosteltu. illalla vain kolmannes päivän annoksesta jottei yöllä pääsisi linjat levenemään. voi toista!



lempeä ja lämpöä tältä itsepäiseltä koiruudelta löytyy mahdoton määrä, mutta sitä jaetaan tarkasti ja lemmen kohde on myös huolellisesti valikoitu. onnekseni minä kuulun yhteen kohteista. aamulla saan aina hellän herätyksen, usein ensimmäisenä hildalta. etutassut nousevat sängyn reunalle ja kieli lipoo poskiani. tassuillaan hilda osaa hellävaraisesti hieman herätellä, toisin kuin martti. martti tulee heti paikalle kun huomaa tilanteen ja martin tassut läpsäisevät naamaa ihan rouheasti ja niin mustasukkaisesti, että hilda yleensä kaatuu lattialle martin alta. martin korvat ja suu saavat joka aamu huolellisen pesun hildalta. näkisitte vain kuinka mara pitää suutaan auki, jotta hilda saa sen putsattua ihan takahampaita myöten. korvia ei ole moneen kuukauteen tarvinnut putsata, koska nuo kaverukset pitävät toisistaan niin hyvän huolen. niin liikkistä!

pihaa hilleri vartioi herkeämättä, polkupyörät ja lastenvaunut ovat suurin kauhistus. haukkuja hilda jakaa säästelemättä ja jos komennetaan olemaan hiljaa, siirtyy hilda puhisemaan, puhisten kiertää ympäri pihaa, selkäkarvat pystyssä. hiljaisen marankin tämä pieni pallero on saanut haukkumaan. ja minua harmittaa.



aamulenkeiltä palatessamme joutuu mara jäämään aina ulos kuivattelemaan märkää turkkiansa ja ravistelemaan liiat hiekat pois. hilda on taasen aina niin puhtoinen ja kuiva. ei edes tassut ole likaiset. minua ei harmita.

jos jossain hilda eroaa muista karvatassuissa niin leikeissä. tämä totinen, lempeä herkuttelija ei voisi vähempää välittää juosta pallon perässä. toisin kuin mara. superpallo on ollut ainut, joka on vähän hildan kiinnostusta herättänyt ja niin tietty ne pallot, joihin voi sisälle laittaa jotain syötävää. niiden parissa hilda jaksaa urheasti tehdä töitä tunnista toiseen. mutta ne pysyvätkin tarkasti tassujen välissä.



uskon vakaasti, että hildan lempipuuhia ovat talon vahtiminen, ihan vain loikoilu kainalossa ja tietty syöminen. eli aika perus koiran elämää!!

kuvat ovat otettu tänään, hilda pääsi ahkeroimaan muffinssitaikinan jämiä.