kotona. oli kyllä ihan maailman parasta vähään aikaan tulla kotiin. miehen kainaloon ja koirat toiseen.
maralla on muuten vasemman takajalan polven ristiside repeytynyt. kuukausi odotellaan ja katsotaan lähteekö se paranemaan itsestään vai joutuuko mara leikkauspöydälle. kuukauden mara on jo tasaisin väliajoin arastellut jalkaa aina noustessaan ylös, mutta arastelu on ollut aina vain hetkittäistä. me luulimme, että jalka on vain puutunut. noh, eipä ollut. yhtään en tiedä kuinka nivelside on päässyt repeytymään. epäilen vahvasti, että vahinko on sattunut maran omille seikkailuilla, jotka ovat muuten loppuneet noin kuukausi sitten.
nyt lostin pariin ja pizzan kimppuun.
jotain pientä minusta
- jenni
- namibiassa 2009 alkanut kotirouvan ura vei kenian mombasaan 2011 ja takaisin suomen turkuun elokuussa 2013. tietyt asiat eivät muutu, vaikka ympäristö muuttuisi. aamurutiinit ovat minulle tärkeitä, jos ne järkkyvät niin mieleni järkkyy vielä enemmän. muuten välttelen ja pelkään rutinoitumista. rutiinit tekevät hyvää, mutta entä rutinoituminen? sitä minä pohdin turhan usein. rakastan suomen kesää ja vihreää ruohoa, laiskoja päiviä nurmikolla, innostumista, pieniä kirjaimia, hikoilemista urheillessa niin, että joka huokosesta tulee nestettä pintaan, hippustani,mattia, perhettäni ja ystäviäni, eläimiä ja merihevosia, suklaata, kun se sulaa suussa, maitokahvia, katkarapuja, sileitä kiviä ja jylhiä maisemia, kallavettä. auringonlaskun ihastelua hiekkadyyneillä, ostereita ja pauhaavaa merta. ja tietysti ihan yli kaiken karvakorviani marttia ja hildaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti