diipa-daapa...

sunnuntai-ilta. tarpeeksi lepoa ja äksöniä takana. lauantaiaamuna heräsin jo ennen kuin kukotkaan ehtivät kiekumaan. ennen seitsemää oli oltava myo:lla valmiina jakamaan t-paitoja ahkerille fun runiin osallistujille. lapsia oli 47 myo:lta. fun run starttasi 8.00, mutta harmitukseksi meidät ohjattiin kävelijöiden joukkoon. ja minä kun treenasin sen kaksi viikkoa. noh, meni ainakin 5 kilometriä kävellen ihan kepeästi. fun runin jälkeen jäätiin lasten kanssa rannalle paistattelemaan päivää ja syömään eväitä. palattuamme myo:lle olikin lentisharkkojen vuoro, jälleen kerran. mutta voi että sentään meidän pelaajat kehittyvät ihan huimaa vauhtia, niin huimaa, että minä en pysy perässä. esimerkin näyttäminen alkaa olla jo ihan naurettavaa, koska en vain osaa. ei taidot riitä. vielä kerran tiedoksi, että lentopalloa olen pelannut joskus koulussa, ehkä ala-asteella, ehkä kaksi kertaa. ja ne taidot ei riitä, ihanat ihmiset ovat konsultoineet ja antaneet loistavia vinkkejä, lentopallokirjoja lueskellen ja yksin kenenkään näkemättä olen treenaillut.

kotimatkalla oli vielä haettava myo:n bussi. toyota hiace, pakettiauto, joka on minibussi. kahden viikon päästä on sitten taidonnäytteen vuoro, koska toimin silloin bussikuskina. hiukan heikottaa, mutta eiköhän se onnistu. miehen suht kärsivällisellä ohjauksella harjoittelin sunnuntaina ympäri long beachia vaihtamaan vaihteita, jotka ovat kiinni ratissa. rattivaihteiksi niitä kai ammattilaiset kutsuvat.

tänään oltiin rannalla jo ennen yhdeksää aamupalalla, termarissa juhlamokkaa ja repussa aamiaissämpylät. viikonlopun luksusta.

bussikuskin taitoja tarvitsen, koska lähden kasiluokkani kanssa luokkaretkelle, läheiseen uisin kylään, namibian korkeimman vuoren brandbergin juurelle. tutustumme alueen historiaan ja käymme katsomassa yhtä namibian kuuluisimmista kalliomaalauksista (the white lady rock). viime viikot ovat menneet retkeä järjestellessä, budjettia laatiessa, mikä ei ole ollut yhtään helppoa vaan suorastaan visainen tehtävä. budjetti nimittäin on 3000 namibian dollaria (300 euroa), matkaajia siihen summaan pitää mahtua 17. ja sen kuuluu kattaa kaikki. kaikki kulut, bensasta vessapaperiin. siksi lupauduin kuskiksi, että saamme siinä kohtaa säästettyä eli kuskille ei tarvitse maksaa palkkaa. niille, jotka tietävät minulla olevan ajokortissa vain b-kirjain tiedoksi, että sillä b-kirjaimella saa ajaa namibiassa minibussia, joka on täynnä ihmisiä.

aurinko on hellinyt rannikkoa koko viikonlopun. on ollut aivan ihanan lämmin, välillä melkein kuuma.