minulla on ollut todella hauskaa. walviksen yössä.
olen nukkunut ihan liian vähän. unen keskeytti yllätysvieraat.
OLEN
katsonut the hillsejä (en ymmärrä mikä minut saa sitä katsomaan, laurenin upeat hiuksetko?)
tehnyt juustokakkua, nam!
braaitellut mukavassa seurassa.
saanut esittelyn ensihoitajan välinelaukusta ja kurkistanut ensihoitajan autoon ja vielä bonuksena saanut kutsun mukaan työkeikalle.
lyönyt lukkoon reissun heinäkuulle. maatilalle, jossa voi nähdä paljon eläimiä. mikko! sinä myös tulet mukaan!!
ollut niin väsynyt, mutta onnellinen.
katsellut auringonpaisteessa lekotellen, kun mies pesee autoa ja kuunnellut naapureiden ihmettelyä asiasta. tyyliin; kuinka voit itse pestä autosi? pyydä joku tekemään se puolestasi. mies rakastaa auton pesemistä ja puunausta puhumattakaan siitä, että vain hän itse ja vain hänen veljensä osaa tehdä sen oikein.
ihastellut taas kerran merta koirien ja miehen seurassa.
ihmetellyt maran viisautta ja hildaan söpöyttä.
ajatellut ystäviäni.
21. toukokuuta 2009
20. toukokuuta 2009
huihai.
eilen oli vilkas siivouspäivä. ihan suunnittelematta. hiekan määrä lattialla, pöydillä, sohvalla, tuoleilla, tasoilla, matoilla, rappusissa ja sängyssä saivat siivousinnon kukoistamaan ja silloin siitä on otettava kaikki irti. eilen ja tänään on ollut uskomattoman lämmin, eilinen iltakin oli vielä lämmin. iiiihanaaa. olisipa huomennakin lämmin ilma, koska on vapaapäivä miehellä. maanantaina on myös vapaapäivä eli perjantai on vain välissä sotkemassa pitkää viikonloppua. maanantain pyhäpäivän tarkoitus ei ole vielä ihan auennut minulle. televisiossa mainostetaan africa dayta, joten se kai se sitten on.
hilda on päässyt tämän viikon aamulenkeille mukaan. tosin se hieman hidastaa menoa ja pienentää lenkin pituutta. mutta kovasti neiti tuntuu tykkäävän. sisäsiistiksi opetteleminen on vielä hakusessa. ensimmäisinä öinä hilda tuli herättämään hädän yllättäessä, muttei enää. hmmm. mikä meni pieleen? muutenkin vain oma piha tuntuu kelpaavan asioinnille. lenkillä hilda alkaa jopa hieman inisemään, että pääsisi omalle pihalle takaisin. palkintoja ja kehuja on yritetty jakaa, mutta ilman tulosta. hildan ajatuksenkulku taitaa olla hieman erilainen kuin martin. ei millään pahalla hildaa kohtaan, mutta mara vain tuntuu olevan uskomattoman fiksu ja älykäs sekä niin nopea oivaltaja ja oppija. sitten sitä kuvittelee hildan olevan samanlainen. rakkaita ovat silti molemmat. tuittupää ja viisas mara.
windhoekin reissu antoi paljon ajattelemisen aihetta. omista valinnoista, siitä mitä täällä voi tehdä ja kuinka kannattaa seurata omia arvojaan ja ajatuksiaan. oikeasti, tunnustan, että olen ollut ihan peloissani siitä, että enkö oikeasti voi tutustua muihin kuin valkoisiin, onko ihmiset oikeasti niin omissa piireissään ihonvärinsä perusteella. jotenkin nämä meidän valkoiset kontaktit ovat saaneet mieleni pelkäämään tai paremminkin olemaan varuillaan muita kuin valkoisia kohtaan, vaikka koko ajan taustalla on ollut oma tunne siitä, että se on niin väärin kuin joku voi väärin olla. silti ihmisellä on aina tarve kuulua johonkin. halu saada kavereita ja kontakteja, joten olen tutustunut näihin swakopin ja walviksen valkoisiin, niellyt omat ajatukseni ja yrittänyt ymmärtää eri ryhmien välisiä kuiluja. mutta nyt olen jotenkin tullut siihen tulokseen, että minä seuraan omaa polkuani. en anna näiden vanhentuneiden eriarvoisuutta ylistävien arvojen vaikuttaa itseeni. tutustun kehen haluan ja olen kaveri kenen kanssa haluan. piste. niinhän se on aina mennyt, mutta tänne tullessa joku meni vain pieleen päässäni, tuli pelko. mutta nyt on rohkea mieli. pitää vain seurata omia arvojaan, omaa oikeudenmukaisuuden tajua.
windhoekin reissu rohkaisi, koska siellä oli loistava meno ja porukka, kaikki ihonvärit lähes edustettuina, tosin kukaan ei tainnut olla ehta namibialainen. paitsi tutustumieni ihmisten kaverit. joten kiitos teille windhoekilaiset!!
tänään on tiedossa illallinen miehen työporukan kanssa, johon kuuluu yksi etelä-afrikkalainen valkoinen mies. tämä mies on ainut valkoinen mies, johon olen täällä ollessa tutustunut ja jolla on mielestäni hieno ajatusmaailma, jos puhutaan näistä ihonväriasioista. koska tämä mies ei mielestäni perusta niistä ollenkaan. ajatukset ja mieli ovat tärkeämmät.
hyvää helatorstaita! haluaisiko joku taas kerran kertoa mikä on helatorstain merkitys?
riina, olet ajatuksissani. nähdään pian! halaus.
hilda on päässyt tämän viikon aamulenkeille mukaan. tosin se hieman hidastaa menoa ja pienentää lenkin pituutta. mutta kovasti neiti tuntuu tykkäävän. sisäsiistiksi opetteleminen on vielä hakusessa. ensimmäisinä öinä hilda tuli herättämään hädän yllättäessä, muttei enää. hmmm. mikä meni pieleen? muutenkin vain oma piha tuntuu kelpaavan asioinnille. lenkillä hilda alkaa jopa hieman inisemään, että pääsisi omalle pihalle takaisin. palkintoja ja kehuja on yritetty jakaa, mutta ilman tulosta. hildan ajatuksenkulku taitaa olla hieman erilainen kuin martin. ei millään pahalla hildaa kohtaan, mutta mara vain tuntuu olevan uskomattoman fiksu ja älykäs sekä niin nopea oivaltaja ja oppija. sitten sitä kuvittelee hildan olevan samanlainen. rakkaita ovat silti molemmat. tuittupää ja viisas mara.
windhoekin reissu antoi paljon ajattelemisen aihetta. omista valinnoista, siitä mitä täällä voi tehdä ja kuinka kannattaa seurata omia arvojaan ja ajatuksiaan. oikeasti, tunnustan, että olen ollut ihan peloissani siitä, että enkö oikeasti voi tutustua muihin kuin valkoisiin, onko ihmiset oikeasti niin omissa piireissään ihonvärinsä perusteella. jotenkin nämä meidän valkoiset kontaktit ovat saaneet mieleni pelkäämään tai paremminkin olemaan varuillaan muita kuin valkoisia kohtaan, vaikka koko ajan taustalla on ollut oma tunne siitä, että se on niin väärin kuin joku voi väärin olla. silti ihmisellä on aina tarve kuulua johonkin. halu saada kavereita ja kontakteja, joten olen tutustunut näihin swakopin ja walviksen valkoisiin, niellyt omat ajatukseni ja yrittänyt ymmärtää eri ryhmien välisiä kuiluja. mutta nyt olen jotenkin tullut siihen tulokseen, että minä seuraan omaa polkuani. en anna näiden vanhentuneiden eriarvoisuutta ylistävien arvojen vaikuttaa itseeni. tutustun kehen haluan ja olen kaveri kenen kanssa haluan. piste. niinhän se on aina mennyt, mutta tänne tullessa joku meni vain pieleen päässäni, tuli pelko. mutta nyt on rohkea mieli. pitää vain seurata omia arvojaan, omaa oikeudenmukaisuuden tajua.
windhoekin reissu rohkaisi, koska siellä oli loistava meno ja porukka, kaikki ihonvärit lähes edustettuina, tosin kukaan ei tainnut olla ehta namibialainen. paitsi tutustumieni ihmisten kaverit. joten kiitos teille windhoekilaiset!!
tänään on tiedossa illallinen miehen työporukan kanssa, johon kuuluu yksi etelä-afrikkalainen valkoinen mies. tämä mies on ainut valkoinen mies, johon olen täällä ollessa tutustunut ja jolla on mielestäni hieno ajatusmaailma, jos puhutaan näistä ihonväriasioista. koska tämä mies ei mielestäni perusta niistä ollenkaan. ajatukset ja mieli ovat tärkeämmät.
hyvää helatorstaita! haluaisiko joku taas kerran kertoa mikä on helatorstain merkitys?
riina, olet ajatuksissani. nähdään pian! halaus.
18. toukokuuta 2009
minun namibiani alkaa hieman hahmottua
mahtava viikonloppu takana. aivan uudenlaisia puolia sain nähdä ja kokea namibiasta. asioita, joita olen niin kovasti kaivannut, mutta en ole itse uskaltanut tutustua. windhoekissa jo kauemman aikaa asuneiden suomalaisten opastuksella tapasin uusia ihmisiä, näin uusia paikkoja ja olen niin kovin onnellinen siitä.
perjantai-ilta alkoi suomalaistyttösen kimppakämpän parvekkeelta. nuorten ihmisten seurasta. olisiko kokoonpanossa ollut edustettuna kenia, peru ja suomi. siitä jatkettiin suomalaisneitosten iltamaan, jossa ilta vierähti yllättävän nopeasti ja oli kiintoisaa kuunnella muiden tarinoita siitä, kuinka ovat namibiaan tulleet ja jääneet tai matkalla takaisin suomeen tai opintoihin liittyen saapuneet tänne joksikin aikaa. oli myös ihana kuulla toisten tuntemuksia täällä olosta. pöytä oli koreana herkuista ja viinistä. ilta jatkuikin siitä klubille/yökerhoon ja suomalaisneidon sohvalle taisin nukahtaa ennen neljää yöllä. hauskaa oli!
lauantaina käytiin kiertelemässä käsityökeskuksessa ja katukaupoissa. edellisen illan näännyttäminä ihanatunnelmallinen ravintola pelasti meidät. alla otoksia sieltä. seurassa oli kaksi suomalaistyttöä, yksi suomalaispoika ja perulainen poika. sori tytöttelyt ja pojattelut. mies ja nainen kuulostaa liian viralliselta.
loistavaa kasviscurrya ja ihastuttavat lautaset
palauduttaemme hieman voimiimme jatkettiin matkaa katuturan kaupunginosaan, joka on käsittääkseni lähinnä mustien asuinaluetta apartheidin jäljiltä. oikein eloisaa ja värikästä seutua. markettipaikalla oli oikein ystävällinen tunnelma ja muutama halusi jopa tulla valokuvatuksi. mikäs sen parempaa? tässä tunnelmia sieltä:
suutariräätäli työntouhussa
ompelijat työssään
tämä söpö pikkutyttö tuli kysymään josko kuvaisin hänet siskoineen. tottakai kuvasin.
laura ja otu herkuttelemassa
illan jo melkein alkaessa hämärtää löysimme vielä tien tälle järvelle, vaikka joeksikin kai sitä sanotaan. en ole ihan varma kummasta on kyse. mutta kuitenkin aikamoinen keidas sisämaassa. kahvilasta olisi ollut hienoa katsoa auringonlaskua, mutta se oli valitettavasti kiinni. järven rannalla näkyi myös paljon ihmisiä braaimassa. tämä paikka löytyi erään kaupunginosan takaa, kaupunginosan, johon en ikinä olisi uskaltanut mennä aiemmin. mutta näiden loistavien oppaiden ansiosta sinne kuitenkin päädyin. hyvä niin. vaikka pelotti niin tykkäsin siitä, että näin muutakin kuin ns. hyviä kaupunginosia tai pelkästään rikkaiden ihmisten hienoja taloja.
reissun ehkä mielettömin hetki oli launtai-iltana. olimme jo luovuttaneet sen suhteen, että lauantaina olisimme harrastaneet normaaleja lauantai-illan puuhia eli iltaulkoilua nuorison suosimissa paikoissa kunnes kuulimme andre the hilariouksen esiityvän windhoekissa. andre on hypnotisoija, joka tekee ns. stand up komiikkaa hypnotisoitujen ihmisten avulla tai ehkä paremminkin sanottuna kustannuksella. show oli aivan uskomaton. ikinä en ole mitään vastaavaa nähnyt enkä oikein vieläkään voi ymmärtää näkemääni. hypnotisoidun ihmisen saa tekemään mitä tahansa. jos tulee joskus mahdollisuus mennä katsomaan niin menkää ihmeessä. nuo puolitoista tuntia olivat niin hämmästyttävän uskomattomat, että en osaa edes kuvailla. enkä edes yritä sen tarkemmin selittää tässä showta. mutta nauratti ja hämmästytti. paljon.
sunnuntaina ajelin kotia, jossa odotti väsynyt vastaanotto. oli ollut miehellä vauhdikas viikonloppu naapureiden kanssa. meillä oli ollut iltaa viettämässä jopa alueen vartiointiliikkeen vartijat. että semmoista.
windhoekista löysin kirjan afrikaana-koirista. siitä lisää myöhemmin, mutta joka tapauksessa martti ei ole enää määrittelemätön rotunsa suhteen. vaan on afrikaana, ehdottamasti. opus on aivan loistava. matkaan tarttui vielä erään toisen suomalaistyttösen kirjakokoelmasta peräti viisi kirjaa lainaan. mahtavaa ja suurkiitokset!! niillä pärjää varmasti kesäkuuhun saakka.
tänään olo on ollut jotensakin vetämätön. pakolliset kauppakäynnit selvitetty ja pyykkikasat. koirien kanssa ulkoilua rannalla muutamaan otteeseen. tosin hilda on vielä niin pieni ettei kauhean kauaa jaksa juoksennella, mutta hiukan kuitenkin.
huomenna lisää!!
perjantai-ilta alkoi suomalaistyttösen kimppakämpän parvekkeelta. nuorten ihmisten seurasta. olisiko kokoonpanossa ollut edustettuna kenia, peru ja suomi. siitä jatkettiin suomalaisneitosten iltamaan, jossa ilta vierähti yllättävän nopeasti ja oli kiintoisaa kuunnella muiden tarinoita siitä, kuinka ovat namibiaan tulleet ja jääneet tai matkalla takaisin suomeen tai opintoihin liittyen saapuneet tänne joksikin aikaa. oli myös ihana kuulla toisten tuntemuksia täällä olosta. pöytä oli koreana herkuista ja viinistä. ilta jatkuikin siitä klubille/yökerhoon ja suomalaisneidon sohvalle taisin nukahtaa ennen neljää yöllä. hauskaa oli!
lauantaina käytiin kiertelemässä käsityökeskuksessa ja katukaupoissa. edellisen illan näännyttäminä ihanatunnelmallinen ravintola pelasti meidät. alla otoksia sieltä. seurassa oli kaksi suomalaistyttöä, yksi suomalaispoika ja perulainen poika. sori tytöttelyt ja pojattelut. mies ja nainen kuulostaa liian viralliselta.
loistavaa kasviscurrya ja ihastuttavat lautaset
palauduttaemme hieman voimiimme jatkettiin matkaa katuturan kaupunginosaan, joka on käsittääkseni lähinnä mustien asuinaluetta apartheidin jäljiltä. oikein eloisaa ja värikästä seutua. markettipaikalla oli oikein ystävällinen tunnelma ja muutama halusi jopa tulla valokuvatuksi. mikäs sen parempaa? tässä tunnelmia sieltä:
suutariräätäli työntouhussa
ompelijat työssään
tämä söpö pikkutyttö tuli kysymään josko kuvaisin hänet siskoineen. tottakai kuvasin.
laura ja otu herkuttelemassa
illan jo melkein alkaessa hämärtää löysimme vielä tien tälle järvelle, vaikka joeksikin kai sitä sanotaan. en ole ihan varma kummasta on kyse. mutta kuitenkin aikamoinen keidas sisämaassa. kahvilasta olisi ollut hienoa katsoa auringonlaskua, mutta se oli valitettavasti kiinni. järven rannalla näkyi myös paljon ihmisiä braaimassa. tämä paikka löytyi erään kaupunginosan takaa, kaupunginosan, johon en ikinä olisi uskaltanut mennä aiemmin. mutta näiden loistavien oppaiden ansiosta sinne kuitenkin päädyin. hyvä niin. vaikka pelotti niin tykkäsin siitä, että näin muutakin kuin ns. hyviä kaupunginosia tai pelkästään rikkaiden ihmisten hienoja taloja.
reissun ehkä mielettömin hetki oli launtai-iltana. olimme jo luovuttaneet sen suhteen, että lauantaina olisimme harrastaneet normaaleja lauantai-illan puuhia eli iltaulkoilua nuorison suosimissa paikoissa kunnes kuulimme andre the hilariouksen esiityvän windhoekissa. andre on hypnotisoija, joka tekee ns. stand up komiikkaa hypnotisoitujen ihmisten avulla tai ehkä paremminkin sanottuna kustannuksella. show oli aivan uskomaton. ikinä en ole mitään vastaavaa nähnyt enkä oikein vieläkään voi ymmärtää näkemääni. hypnotisoidun ihmisen saa tekemään mitä tahansa. jos tulee joskus mahdollisuus mennä katsomaan niin menkää ihmeessä. nuo puolitoista tuntia olivat niin hämmästyttävän uskomattomat, että en osaa edes kuvailla. enkä edes yritä sen tarkemmin selittää tässä showta. mutta nauratti ja hämmästytti. paljon.
sunnuntaina ajelin kotia, jossa odotti väsynyt vastaanotto. oli ollut miehellä vauhdikas viikonloppu naapureiden kanssa. meillä oli ollut iltaa viettämässä jopa alueen vartiointiliikkeen vartijat. että semmoista.
windhoekista löysin kirjan afrikaana-koirista. siitä lisää myöhemmin, mutta joka tapauksessa martti ei ole enää määrittelemätön rotunsa suhteen. vaan on afrikaana, ehdottamasti. opus on aivan loistava. matkaan tarttui vielä erään toisen suomalaistyttösen kirjakokoelmasta peräti viisi kirjaa lainaan. mahtavaa ja suurkiitokset!! niillä pärjää varmasti kesäkuuhun saakka.
tänään olo on ollut jotensakin vetämätön. pakolliset kauppakäynnit selvitetty ja pyykkikasat. koirien kanssa ulkoilua rannalla muutamaan otteeseen. tosin hilda on vielä niin pieni ettei kauhean kauaa jaksa juoksennella, mutta hiukan kuitenkin.
huomenna lisää!!
15. toukokuuta 2009
maantie kutsuu
kimpsut pakattu ja matka kohti windhoekia voi pian alkaa. piirakka paistuu vielä uunissa hetken aikaa ja minä syön aamupalaa. windhoekissa kuulema sataa ja on tuulista. tuulista rannikollakin on, mutta sateesta ei tietoakaan. täällä rannikolla on todellakin keskimäärin vain yksi sadepäivä vuodessa, sisämaassa sitten sitäkin enemmän. windhoekiin on 400 km matkaa. tie on lähes suora ja suhteellisen hyväkuntoinen. tykkään ajaa sitä, koska maisemat muuttuvat niin paljon. on jotenkin helpottavaa päästä pois hiekan keskeltä ja nähdä puita, ruohoa ja vuoria. jotain muuta kuin ruskeaa hiekkaa. dyynit on lumoavan kauniit, mutta niin karut ja kuivat. vihreät maisemat edustavat minulle elämää. on tämä kummallinen maa.
tätä kylmyyttä ja talojen kosteutta ja kolkkoutta on niin vaikea hyväksyä saatika olla purnaamatta siitä. jos vuodessa on kuitenkin 4 suhteellisen kylmää kuukautta niin miksi talot on niin kylmiä?? miksei ikkunat ole tuplat? miksei ole "tiivisteitä"? tai mitään lämpöä? kai sitä voi ihmetellä ja laittaa samalla villasukat jalkaan ja enemmän vaatetta päälle. kunhan aurinko alkaa parin tunnin päästä paistamaan niin sitten on taas t-paitakeli. mutta nyt aurinko paistaa niin vähän ettei talot ehdi lämmitä millään. maaliskuussa oli nukuttava ikkunat auki. nyt ei tulisi mieleenkään. toisaalta aamulla oli ihanan raikas ilma, meren rannalla oli melkein kuin sadetta, pienenpientä sumutihkua, kylmää ja raikasta.
piirakka on pian valmis. täytyy jatkaa matkaa. en vain tiedä kuinka nuo rakkaat hurtat osaan hyvästellä. byaah. no olen varmaan vaan yhden yön poissa. tai sitten kaksi. katotaan kuin ikävän käy.
voikaa hyvin muruset!!! ihanaa viikonloppua! nähdään pian!
tätä kylmyyttä ja talojen kosteutta ja kolkkoutta on niin vaikea hyväksyä saatika olla purnaamatta siitä. jos vuodessa on kuitenkin 4 suhteellisen kylmää kuukautta niin miksi talot on niin kylmiä?? miksei ikkunat ole tuplat? miksei ole "tiivisteitä"? tai mitään lämpöä? kai sitä voi ihmetellä ja laittaa samalla villasukat jalkaan ja enemmän vaatetta päälle. kunhan aurinko alkaa parin tunnin päästä paistamaan niin sitten on taas t-paitakeli. mutta nyt aurinko paistaa niin vähän ettei talot ehdi lämmitä millään. maaliskuussa oli nukuttava ikkunat auki. nyt ei tulisi mieleenkään. toisaalta aamulla oli ihanan raikas ilma, meren rannalla oli melkein kuin sadetta, pienenpientä sumutihkua, kylmää ja raikasta.
piirakka on pian valmis. täytyy jatkaa matkaa. en vain tiedä kuinka nuo rakkaat hurtat osaan hyvästellä. byaah. no olen varmaan vaan yhden yön poissa. tai sitten kaksi. katotaan kuin ikävän käy.
voikaa hyvin muruset!!! ihanaa viikonloppua! nähdään pian!
14. toukokuuta 2009
keskiviikko - yllätysten ilta
päivä sujui miten sujui. ihan hyvin kuitenkin. sain käytyä asioilla, koirat olivat kiltisti autossa sillä välin. auringonlaskun aikaan lähdin uhkarohkeasti kahden koiran kanssa rannalle. kun saavat olla vapaana, kaikki sujuu jotenkin, mutta itse rannalle meno talutushihnoissa olikin hieman haastavampaa. vaatii paljon puhisemista, kymmeneen laskemista, tilanteen hallintaa (pahasti hakusessa) sekä luovaa ajattelua, joka tässä tapauksessa oli niinkin luovaa, että hilda kulki loppumatkan kainalossa. no, ehdittiin just ja just ennen aurinkon katoamista kokonaan.
heti auringon laskettua taivas oli yllättävän valoisa ja alkoi sitten pikkuhiljaa taas punertaa.
hahaa. sainpas linnunkin ikuistettua. taitaa olla kurki. ???.
väliin muutama koiraotos taas. blogini kuvat taitavat käsitellä koiria, hiekkaa ja käsivaralla napattuja pariskuntakuvia...
onnekseen hilda osaa olla niin hellyyttävän suloinen. tuhisee ja hiljaa kuorsaakin välillä. hilda näyttää välillä rottweilerin ja saksanpaimenkoiran sekoitukselta, minikoossa vain ja toisinaan taas ylikasvaneelta chihuahualta. pitänee yrittää ikuistaa chihuahuahetki.
osataan me tehdä vielä muitakin juttuja kuin koirajuttuja. keskiviikosta on tullut yllätysilta. mies tai minä keksii jotain pientä kivaa puuhaa keskiviikkoillaksi. alla odotan jo kärsimättömästi autossa. oli miehen vuoro järjestää yllätys.
kalaravintola!!! täynnä erilaisia mereneläväherkkuja.
eilen sain myös simpukka-annokseni täyteen. minulla on pahana tapana innostua jostain ruuasta niin paljon, että syön sitä kunnes tulee överit. en tarkoita että yhdellä kertaa liikaa, mutta useina kertoina monena kertaa peräkkäin. eli tässä tapauksessa olen tilannut simpukoita alkuruuaksi lähes aina täällä olon ajan. eilenkin. mutta nyt tuli loppu. ehkä sitten vuoden päästä taas.
miehellä oli pääruokana grillattua kalaa ja katkarapuja sekä superherkullista porkkanamuhennosta ja pinaattia. nam! minä söin grillattua kalaa sekä grillattua mustekalaa salaatilla. hyvää oli sekin. sekä jälkkäriksi aivan ihanaa suklaatoffeevanukasta vaniljajäätelöllä.
muut pöydät ja tuolit laitettiin pinoon jo. olimme illan viimeiset asiakkaat. ehkä oli tarve nauttia hetken rauhasta, ihan vaan kahdestaan.
tänään olisi vuorossa makaronilaatikon tekeminen (miehelle vkl-ruokaa), huomiseen suomineitojen iltamaan vuohenjuustopiirakan leipominen. en vaan löydä täältä siihen tarvittavia auringonkuivattamia tomaatteja muuta kuin öljyvinaigretessa. turhan etikkaista minun makuuni. ehkä jos niitä hiukan huuhtoisi vedessä. niin ehkä voisivat hieman muuttua vähemmän etikkaiseksi. tai sitten maku lähtee kokonaan.
tänään soitan illalla myös kotia. ehkä tulee ratkaisu siihen saadaanko me kesäpoika tänne. rakas pikkuveli olisi kovasti tulossa, mutta kun se ei ole niin yksinkertaista. meidän kanssa pikkuveli voisi lentää. elokuussa pitäisi kuitenkin aloittaa taas koulu suomessa ja lentää takaisin ja yksin se on turhan pitkä matka. meillä olisi kyllä varmasti kaikenlaista mukavaa puuhaa täällä. vesipuisto, aquarium-museo, käärmepuisto, kameliratsastus, delfiinien bongaus ja delfiiniristeilyt, kuivunut joki, merenrantakävelyt, luonnonpuistot ja tietysti pikkuveljeä varmaan eniten kiinnostavat dyyniajelut autolla ja mönkijöillä.
tänään paistaa aurinko, vaikka onkin aika kylmä tuuli. jos vähän saisi väriä kasvoille. alkaa jo huolettaa, että ollaanko me yhtä valkoisia kesäkuussa suomeen tullessa kuin helmikuussa sieltä lähtiessä.
13. toukokuuta 2009
hillitöntä menoa!
olihan sitä hetki jo harkittu ja mietitty. hieman epäröity, mutta silti haaveiltu kaveria martille. muutaman viikon ajan kierreltiin walvis bayn ja swakopin spca:lle katselemassa nuoria koiria. ja niin siinä sitten kävi, että tämä nappisilmä sulatti miehen sydämen. hillitön hilda! mies oli nähnyt hildan jo vaeltelemassa walviksen katuja vappuaaton iltana. soitti minulle ja kysyi, että mitä jos poimii sen matkaansa, mutta sitten ei enää hildaa löytynytkään. kun hilda löytyi spca:lta oli peli aika selvä. päätöstä kyllä kypsyteltiin viikonlopun yli ja maanantaina hilda muutti meille.
toden totta hillitöntä on meno sen jälkeen ollut. kaikin puolin. hilda on uskomattoman terhakka ja ponteva nuori neiti, äänekäs ja ärhäkkä, rohkea ja utelias. ottaa kontaktia koko ajan. ellei nuku. ihan martin vastakohta. toistensa kimpussa ovat olleet koko ajan, vaikka hilda on maraa ainakin puolet pienempi niin ärhäkkyyttä ja ääntä löytyy sitten senkin edestä.
hildassa myös asustaa paljon muita pikkueläimiä, matoja, punkkeja ja muita pieniä eläimiä, jotka tykkäävät olla korvissa. elo meillä alkoi punkki -ja kirppupesulla. eilen oltiin heti eläinlääkärissä. vielä ei anneta rokotuksia. pitää saada ensin madot ja muut eliminoitua. parin viikon päästä uudelleen lääkärille. mutta älkää säikähtäkö nuo eliöt eivät tartu meihin eikä maraan. kirppuja eikä täitä löytynyt. matoja kyllä. onneksi ei sydänmatoja. niitä ei kuulema näillä leveysasteilla olekaan.
heti löytyi lempipaikka sohvan selkämyksen takaa. siellä on hyvä olla turvassa.
marttia kiinnostaa niin paljon ettei millään malttaisi olla erossa pikkaisesta.
ei mennyt kovin kauaa, kun pikkainen neiti otti komennuksen ja mara-parka tyytyy kohtaloonsa.
viime yönä nukkuivat jo vierekkäin maran pedissä, joka on tuo isompi, oikeasti. eilen ei paljon sen kummempia kuin koirien kanssa puuhaamista. mahtaakohan tästä vallan tulla koiranblogi? se ei kyllä ole tarkoitus vaikka nuo ihanuudet täyttävätkin päiväni hetken aikaa. mutta viikonloppuna windhoekiin. windhoekin tyttökaveri ehdotti valokuvausretkeä. toivottavasti sinne päästään.
talossa rauha. molemmat hurtat nukkuvat, martti minun vieressä ja hilda pihalla auringonpaisteessa. on se niin itsenäinen neiti ja mara vain rakastaa minua niin paljon ettei hetkeksikään poistu läheltäni.
ps. nettiaika loppui päivällä kesken postauksen, nyt on jo ilta ja päivä on ollut oikein riehakas. välillä olen ollut valmis palauttamaan hillerin. koirilla ei taida vaan olla palautusoikeutta... no, en minä siitä oikeasti enää luopuisi. kun nuo kaksi makaa rinnakkain ja kuorsaa yhdessä, anteeksiannan ja rakastan.
toden totta hillitöntä on meno sen jälkeen ollut. kaikin puolin. hilda on uskomattoman terhakka ja ponteva nuori neiti, äänekäs ja ärhäkkä, rohkea ja utelias. ottaa kontaktia koko ajan. ellei nuku. ihan martin vastakohta. toistensa kimpussa ovat olleet koko ajan, vaikka hilda on maraa ainakin puolet pienempi niin ärhäkkyyttä ja ääntä löytyy sitten senkin edestä.
hildassa myös asustaa paljon muita pikkueläimiä, matoja, punkkeja ja muita pieniä eläimiä, jotka tykkäävät olla korvissa. elo meillä alkoi punkki -ja kirppupesulla. eilen oltiin heti eläinlääkärissä. vielä ei anneta rokotuksia. pitää saada ensin madot ja muut eliminoitua. parin viikon päästä uudelleen lääkärille. mutta älkää säikähtäkö nuo eliöt eivät tartu meihin eikä maraan. kirppuja eikä täitä löytynyt. matoja kyllä. onneksi ei sydänmatoja. niitä ei kuulema näillä leveysasteilla olekaan.
heti löytyi lempipaikka sohvan selkämyksen takaa. siellä on hyvä olla turvassa.
marttia kiinnostaa niin paljon ettei millään malttaisi olla erossa pikkaisesta.
ei mennyt kovin kauaa, kun pikkainen neiti otti komennuksen ja mara-parka tyytyy kohtaloonsa.
viime yönä nukkuivat jo vierekkäin maran pedissä, joka on tuo isompi, oikeasti. eilen ei paljon sen kummempia kuin koirien kanssa puuhaamista. mahtaakohan tästä vallan tulla koiranblogi? se ei kyllä ole tarkoitus vaikka nuo ihanuudet täyttävätkin päiväni hetken aikaa. mutta viikonloppuna windhoekiin. windhoekin tyttökaveri ehdotti valokuvausretkeä. toivottavasti sinne päästään.talossa rauha. molemmat hurtat nukkuvat, martti minun vieressä ja hilda pihalla auringonpaisteessa. on se niin itsenäinen neiti ja mara vain rakastaa minua niin paljon ettei hetkeksikään poistu läheltäni.
ps. nettiaika loppui päivällä kesken postauksen, nyt on jo ilta ja päivä on ollut oikein riehakas. välillä olen ollut valmis palauttamaan hillerin. koirilla ei taida vaan olla palautusoikeutta... no, en minä siitä oikeasti enää luopuisi. kun nuo kaksi makaa rinnakkain ja kuorsaa yhdessä, anteeksiannan ja rakastan.
11. toukokuuta 2009
urhea minä!
päätin lähteä ensi viikonloppuna windhoekiin. ihan ittestään. mara ja mies saa jäädä kotia. ehkä teen miehelle makaronilaatikkoa jääkaappiin ihan kaiken varalta. windhoekissa on perjantaina suomalaiskaunottarien tapaaminen. odotan oikein sitä tapaamista. onnistuin vielä buukkaamaan itseni suomalaistyttösen sohvalle yöpymään, kimppakämppään. kivaa!! voi fiilistellä omia kimppakämppäaikojaan! ja tavata nuoria ihmisiä!!
lauantaina tapasin silloisen ehkä uuden tyttökaverin, josta tuli oikea tyttökaveri. vaikkemme toisiamme sen kummemmin etukäteen tunteneet puhetta riitti pitkälle yöhön saakka. ihana oli puhua kaikkia tyttökaverijuttuja, joita ei miehen kanssa huvita puhua. oli myös oikein valoittavaa puhua tai ennemminkin kuunnella näitä eri värisiin ihoihin liittyviä juttuja. tyttökaveri on kapkaupungista etelä-afrikan puolelta ja ollut namibiassa viikon kauemmin kuin me, joten siinäkin mielessä meillä on jotain yhteistä tuon yhteisen ammatin lisäksi. kovasti suunniteltiin sushi-iltamia, rullaluistelua, spinningia ja kameliratsastusta sekä vaellusretkiä. ihanaa, kun on tyttökaveri täällä.
sain juuri varmistettua maralle hoitopaikan, koska me tullaan SUOMEEN IHAN PIAN! se on nyt melkein varmaa jo, niin varmaa, kun mieheni kanssa asiat voi olla. ikinä ei nimittäin voi tietää mitä seuraavana kuukautena, viikkona, päivänä tai edes tuntina tapahtuu. kesäkuussa joka tapauksessa on tarkoitus tulla ja olla siellä 6.6 - 28.6. en ihan osannut odottaa, että näin pian tullaan käymään, mutta en kyllä meinaa kieltäytyäkään. toisaalta arveluttaa tulla käymään näin pian tänne saapumisen jälkeen. juuri, kun sopeutuminen on päässyt käyntiin edes jotenkuten. mutta onhan sitä sitten ainakin vuosi aikaa taas sopeutua ja olla. ihan mahtavaa suomeen tulemisessa on se, että pääsen osallistumaan rakkaan ystävän häihin. ja tietysti ihan mahtavaa on myös se, että näen kaikki ihanat ihmiset. ainakin toivottavasti. toisaalta välillä tuntuu, että en edes ole niin kovin kaukana, koska yhteyden pitäminen on niin helppoa, mutta ei mikään vedä vertoja nenä nenää vasten - tapaamiselle.
tänään on siivouspäivä. talo on taas niin täynnä hiekkaa, että voisi kuvitella olevansa rannalla. hiekan eliminointi odottaa.
oikein loistavaa viikkoa!
lauantaina tapasin silloisen ehkä uuden tyttökaverin, josta tuli oikea tyttökaveri. vaikkemme toisiamme sen kummemmin etukäteen tunteneet puhetta riitti pitkälle yöhön saakka. ihana oli puhua kaikkia tyttökaverijuttuja, joita ei miehen kanssa huvita puhua. oli myös oikein valoittavaa puhua tai ennemminkin kuunnella näitä eri värisiin ihoihin liittyviä juttuja. tyttökaveri on kapkaupungista etelä-afrikan puolelta ja ollut namibiassa viikon kauemmin kuin me, joten siinäkin mielessä meillä on jotain yhteistä tuon yhteisen ammatin lisäksi. kovasti suunniteltiin sushi-iltamia, rullaluistelua, spinningia ja kameliratsastusta sekä vaellusretkiä. ihanaa, kun on tyttökaveri täällä.
sain juuri varmistettua maralle hoitopaikan, koska me tullaan SUOMEEN IHAN PIAN! se on nyt melkein varmaa jo, niin varmaa, kun mieheni kanssa asiat voi olla. ikinä ei nimittäin voi tietää mitä seuraavana kuukautena, viikkona, päivänä tai edes tuntina tapahtuu. kesäkuussa joka tapauksessa on tarkoitus tulla ja olla siellä 6.6 - 28.6. en ihan osannut odottaa, että näin pian tullaan käymään, mutta en kyllä meinaa kieltäytyäkään. toisaalta arveluttaa tulla käymään näin pian tänne saapumisen jälkeen. juuri, kun sopeutuminen on päässyt käyntiin edes jotenkuten. mutta onhan sitä sitten ainakin vuosi aikaa taas sopeutua ja olla. ihan mahtavaa suomeen tulemisessa on se, että pääsen osallistumaan rakkaan ystävän häihin. ja tietysti ihan mahtavaa on myös se, että näen kaikki ihanat ihmiset. ainakin toivottavasti. toisaalta välillä tuntuu, että en edes ole niin kovin kaukana, koska yhteyden pitäminen on niin helppoa, mutta ei mikään vedä vertoja nenä nenää vasten - tapaamiselle.
tänään on siivouspäivä. talo on taas niin täynnä hiekkaa, että voisi kuvitella olevansa rannalla. hiekan eliminointi odottaa.
oikein loistavaa viikkoa!
10. toukokuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
