jihaa!!

tänään on hyvä päivä. tunnen sen. aamulla oltiin maran kanssa eläinlääkärillä. rokotukset ovat kunnossa. vuoden päästä seuraavan kerran vasta. eikä eläinlääkäri sanonut mitään kastroinnista. jee!! spca:n sääntöjen mukaan kaikki heiltä haetut koirat on kastroitava tai sterilisoitava. mara saa toistaiseksi pitää pallinsa. hyvä niin, en millään tohtisi niitä siltä poistaa.

takapihalla on kolme uutta kasvia. muutama palmun tapainen ja yksi ruusun oloinen. ei mitään muistikuvaa enää kasvien nimistä. kukkakauppareissu olikin aikamoinen seikkailu. omistaja oli hyvin vanha ja laaja rouva, ystävällinen, mutta niin huonokuntoinen ettei jaksanut kävelä ympäriinsä ja kertoa kasveista. antoi sentään mukaan jotain lannoitetta, joka saa kasvit kasvamaan upeasti. basilikaa ja oreganoa ajattelin myös kasvattaa, vinkkejä??? minulla on pienet taimet, jotka pitää laittaa ruukkuihin. kasvit, jotka ostin ovat niin suuria etteivät ne mahtuneet jättipajerooni, joten minun oli otettava kaupan lava-auto ja pari poikaa mukaan, jotta saan kasvit kotia ja pihalla asti. niin me sitten ajeltiin swakopista meille langstrandille. pojat istuivat maran ja kasvien kanssa lavalla ja minä yritin selvitä ajamisesta. hymyilytti taas ja paljon.

ja mikä parasta, netin pitäisi nyt toimia. 1 giga kuukaudessa on käyttövaraa. joten sillä on selvittävä. tämän viikon olen ainakin kotirouvana. perjantaina on vappuvapaa ja maanantaina joku muu vapaa, joten ehkä otamme pajeron ja lähdemme jonnekin seikkailemaan.

voih ja oih! kun olen lukenut suomen keväästä ja kauniista päivistä. koti-ikävä ja se ihanan hurmoksellinen tuoksu ja tunne, kun on jo melkein kesä. vappuaatto on ollut aina yksi suosikkijuhlistani. pitänee keksiä jotain huvitusta torstai-illaksi. ei muuta kuin oikein aurinkoisia päiviä suomeen ja kaikkialle missä ikinä tätä luettekin.

pitkiä päiviä

vielä yksi päivä töitä jäljellä. saa nähdä kuinka myöhään huomenna menee, kun pitää purkaa kaikki tavarat. tosin huomenna on palkkapäivä, joten kaivostyöläiset ovat kuulema vain puolipäivää töissä ja tuskin sen jälkeen haluavat jäädä enää tarkastuksiin. urakan loppu häämöttää.

rasismi on yllättävän vaikea asia käsitellä, ainakin minulle. jos siitä jonkun valkoisen kanssa keskustelen heidän kantansa on se, että he ovat tyytyväisiä apartheidin (=rotuerittelyn) alaslaskemiseen ja sen laittomaksi julistamiseen, mutta samalla he toteavat, että tulen kyllä ajan mukaan ymmärtämään heidän ynseän suhtautumisensa muihin kuin valkoisiin. joten aika näyttää millainen minusta asian suhteen tulee. en voi kuitenkaan olla ihmettelemättä valkoisten ajattelutapaa paremmuudesta suhteessa toisen värisiin ihmisiin. asian on kanssa on tällä hetkellä ilmeisesti vain elettävä. ja välillä vähän hävettävä.

tänään miehelle oli oikein soitettu telecomilta ja tarjottu nettiliittymää ilman mokkulaa eli adsl:ää ja se tarkoittaisi sitä ettei käyttämisessä ole mitään rajoitteita. juuri meille kerrottiin kilpailevasta yrityksestä, että nettiä ei saa muiden yritysten kautta eikä muuten kuin mokkulan kautta. että sellaista. joten saa nähdä kuinka kauan meillä menee ennen kuin saamme jonkun järkevän liittymän. mutta haluan korostaa myös sitä, että olen erittäin iloinen tästäkin yhteydestä, harmi vain , että tämä on niin kallis.

ärsytykselläni on onneksi tapana hälventyä hyvinkin voimakkaasti jos vaan saan siitä jollekin purnata. kiitos siitä tälle blogille ja teille lukijoille! vaikkei kukaan jaksaisi lukeakaan niin en sitä tiedä ja vain pelkkä kirjoittaminen on jo tarpeeksi ärtymyksen purkamiseen.

viikonloppu tiedossa! meillä ei ole mitään kummempia suunnitelmia. ihanaa!!! ensi viikolla, kun kotirouvan eloni jatkuu taas, tällä kertaa vain autollisena, suuntaan kohti kukkakauppoja!! viime kesänä innostuin puutarhan hoidosta, ehkä se täälläkin on yhtä mukavaa kuin littoisissa.

ps. mies tahtoi vielä jakaa teidän autointoilijoiden kanssa pajeron kulutuksen. tankkiin menee 100 litraa, 17l keskikulutus. siis aivan sietämättömän paljon. onneksi bensa on halvempaa täällä, huomattavasti. pyydän anteeksi kuitenkin kaameaa saastuttamisen määrää.

tähtitaivaan alla

työpäivä takana, kuuma ja pitkä sekä olo sen mukainen. suihkuun asti en ole vielä päässyt, joten nihkeys on mukavasti iholla, vaikkakin nyt on jo aika viileää ulkona. eilen illalla oli niin kylmä, että oli laitettava talvitakki päälle maraa ulkoiluttaessa. ihmiset kulkevat jo talvitakit päällä. kun kuuma itätuuli ei puhalla.

aina, kun kuvittelee asioiden luistavan niin tulee takapakkia. onneksi auto ei ole vielä ainakaan mennyt rikki. mutta tämä netti tuntuu ylitsepääsemättämälle ongelmalle. ehkä viikon päästä on käytössä toimiva ja edullisempi yhteys. uusi mokkula saatiin kuitenkin tänään, joten yhteyden muodostaminen ei ole enää ongelma.

töitä on siis tehty ja vielä kolme päivää jäljellä. aamulla taas viideltä herätys ja menoksi. toistaiseksi olen edelleen viihtynyt, vaikka työilmapiiri kiukuttakin ajoittain. meitä on ehkä joku 40 hengen porukka tekemässä terveystarkastuksia. vastuuhenkilöt ovat erittäin mukavia, kaksi valkoista naista, meitä valkoisia työntekijöitä on kuusi ja loput ovat mustia. ja jälleen rasismi kukoistaa. valkoiset eivät auta mustia, mutta mustat auttavat valkoisia minkä ehtivät. valkoiset eivät halua kulkea samoilla minibusseilla kuin mustat vaan valkoisten pitää päästä pikkuautoilla takaisin kaupunkiin kaivokselta. ja se, jos mikä aiheuttaa hullua säätämistä ja saa minun vereni kuohahtamaan. tämä rasismi on ihan uskomatonta. itsellä on niin neuvoton ja avuton olo sellaisen edessä. tarkastuksia tehdessä myös tuntee välillä sellaista herranpelkoa tarkastettavan osalta minua kohtaan, että en oikein tiedä kuinka lieventää sitä. ei pidä yleistää, mutta tuntemukset ovat olleet tälläisiä minulla.

päivällä oli ihan mahtava fiilis ajella kaivokselle. olin vain iltapäivän, joten hain yhdeltä swakopmundista vanhan pikkutoyotan, jolla ajelin 80 km:n matkan. ilman ilmastointia ikkunat auki halki karujen aavikkomaisemien, radiossa soi 80-luvun hittejä ja minä mietin, että täällä sitä ollaan toisella puolen palloa ja elämä hymyilee. tämä siis ennen synkkiä rasismiaatoksia.

suihkuun, jotta jaksaa aamulla herätä. vielä blogin otsikosta... tähdet näkyvät oikein kirkkaasti melkein joka ilta ja yö ja niitä on paljon. jos joukossa on joku tähtitieteilijä niin osaatko vastata näkyykö täällä myös otava, pikkukarhu jne??? vai ovatko kuviot ihan toiset?

hyvää keskiviikkoa!!! pian on taas viikonloppu!

jihaa!! pikkuhiljaa arki alkaa rullaamaan, asiat alkavat loksahtelemaan paikoilleen vaikeuksien jälkeen. sinnikkyys ja odottaminen palkitaan. meillä on OMA AUTO. niin luksusta ja ihanaa. minun "vankeuteni" on päättynyt. eilen käytiin hakemassa nelivetoinen rauta-auto (pajero vuosimallia 99) windhoekista. tänään on testailtu sitä dyyneillä ja joenpohjassa, jossa oli laulavia kiviä. huomenna pitäisi myös saada nettiyhteys kuntoon, nettiyhteys, jota voi käyttää vähän huolettomammin kuin nykyistä. eli sitten on kuvia varmasti tiedossa niin asunnosta, martista kuin meistä. tosin ensi viikko on niin työntäyteinen, että en ole varma kuinka naatti mahdan olla iltaisin. aamulla on lähdettävä vaille kuusi ja illalla palaan vasta seitsemän ja kahdeksan välillä kotia. onneksi mies voi käydä päivällä katsomassa marttia.

eilen illalla olimme syömässä suomalaisen miehen kanssa. tämä mies on tekemässä jotain miehen firmalle viikon ajan täällä. oli hienoa päästä kuulemaan suomi-kuulumisia ja ennen kaikkea puhua suomea.

tällä kertaa ei sen kummempia, ilma on viilentynyt huomattavasti. tuulee kylmästi mereltä, ihan virkistävää välillä. huomiseen!! hyvää alkavaa viikkoa.

mokkulainen mokkula

ihmeellistä on tämä tietokoneiden ja internetin elo. tänään mokkulani toimii. mies oli urhea sankarini ja sai yhteyden namibian mtc:n (make the connection, hehheh!) data manageriin ja johan alkoi homma luistaa. ainut vaan, että nyt joka kerta kun haluan nettiin on mokkula ensin otettava pois käytöstä ja sitten asennettava uudestaan. parempi sekin kuin elo ilman nettiä.

tänään olen toipunut eilisestä työpäivästä ja siivonnut antaumuksella. koti kiiltelee puhtauttaan ja tuoksuu puhdistusaineille. nyt olisi hyvä hetki ottaa muutama kuva tänne. ehkä huomenna aamupäivällä, kun aurinko valaisee kauniisti. iltapäivällä menen kaivokselle töihin. ensi viikolla olen joka päivä sitten töissä. pehmeä alku ensiksi. minun pitää itse ajaa kaivokselle entiedäkenenautolla, mutta joka tapauksessa yhdeltä menen swakopmundiin ja näen siellä aamupäivän hoitaneen fyssarin ja saan häneltä auton, jolla ajelen kaivokselle. jännittävää. olen toki autolla ajanut jo useaan otteeseen ja monella erilaisella, mutta silti. autot ovat vaihtuneet meillä tiuhaan, joka viikko melkein. tällä hetkellä on toyotan yaris, miellyttävä ja hiljainen, mutta suosikiksi nousee kuitenkin ikiloppunut ykköskoppanen volkkari. täysi romu, joka piti hirvittävää meteliä, ei ohjaustehostimia ja rattikin oli ihan vinossa. siinä oli sitä jotakin ajamisen tuntua, tiesi ajavansa autoa. me like the fiilis!! huomenna mennään taas kerran katsomaan minulle autoa. vanhaa pajeroa. kunnon rauta-autoa. ehkä siitäkin löytyy samaa fiilistä, toivottavasti. tahtoisin semmoisen vanhan rautaisen nelivedon, joka ei jätä eikä petä, kulkee maastossa kuin maastossa.

martti on kasvanut hurjaa vauhtia, korkeutta tulee pari senttiä viikossa ja kiloja muutama. martti on aivan uskomattoman nopea oppija. paikka, istu, ei, irti, hae -käskyt menee jo tosi hienosti. ihana hurtta. martti seuraa minua edelleen joka puolelle ja tahtoo olla kaikessa mukana. tuhoja ei ole juuri tullut, muutaman kerran on sandaalit saaneet kyytiä, mutta aika lievää sellaista.

iltalenkki odottaa. mielessä on ollut jo pitkään laittaa sekalainen joukko valokuvia, kuvatkin on mielessä, ehkä pian saan aikaiseksi. kuvat pitäisi vain saada siirrettyä tälle koneelle.

ps. facebookkiin en jostain syystä ole päässyt pariin iltaan, palaan pian viesteihin kunhan pääsen sinne sisälle.

ensimmäinen työpäivä

on takana. aamulla lähdin 6.10 kotoa ja palasin 19.30 takaisin. aih! tätä tunnetta!!! on ollut ikävä. olen ollut suuressa kaivoksessa, työntekijöitä ainakin 1500. työni on ollut pikainen selkärangan tutkiminen yhdistettynä eteentaivutustestiin, punnerrus - ja vatsalihastestit. tänäään testasin ainakin 100 ihmistä. 6 minuuuttia varattu per testattava, liukuhihnatyöskentelyä hullun kuumissa olosuhteissa. yli 40 astetta lämpöä, telttakatoksessa. itse kaivoksella olin 11 tuntia!!! jossain vaiheessa aamupäivää olin ihan varma etten selviä päivästä, lähinnä siitä kuumuudesta. paikallinen vesijohtovesikin tuli maistettua. kylmänä hyvää!! ja vatsa ainakin toistaiseksi on ok. paikalliset juovat sitä vallan. taidan kuitenkin pidättäytyä silti pullovedessä. kaivos on 80 km sisämaassa, joten lämpötila nousee siellä aina, joka päivä, todella korkealle, vaikka täällä rannikolla olisi vain reilu 20 astetta. tosin viime viikot täällä on ollut myös uskomattoman kuuma.

tarkastukset kaivoksella kestävät 9 päivää eli vielä ensi viikko menee siellä, sitten pääsen walvis bayn fysioterapeutille töihin aina silloin tällöin.

eilinen päivä meni tietokoneen kanssa molemmissa naapurikuapungeissa pyöriessä. aamulla lähdin 9.00 ja palasin 17.00, työpäivä sekin. ja ilman mitään todellista apua. eli minulla ei tule olemaan nettiä käytössä vielä pitkään aikaan. miehen kone on käytössä vain iltaisin ja silloin on niin paljon muutakin puuhaa. en ole perillä mistään suomen uutisista, iltalehti on täysin unhoittunut, samoin facebook. byyah! mutta ehkä joku päivä saan koneeni nettikuntoon. paikallinen mokkula ei vielä kykene yhteistyöhön uuden vistani kanssa. siihen pitäisi asentaa jotkut driverit, mutta niitä ei saa mistään. joten mitäs teet???

joka tapauksessa olen niin iloinen tästä päivästä. tapasin monta mukavaa ihmistä ja sain tehdä työtäni. paljon tuli nähtyä kaikenlaista, mutta voi, että noilla mustaihoisilla siskoillamme on kauniit vartalot, vaikka kiloja olisi enemmänkin. takapuoli ei roiku eikä latistu vaan kasvaa muhkeasti ulospäin. tykkäsin myös kovasti siitä, että ensimmäistä kertaa sain todella kontaktin mustaihoisiin. kaikki tuttumme ovat valkoisia eivätkä valkoiset ja mustat hengaa yhdessä, minua asia on vaivannut siitä asti, kun tälle mantereelle astuttiin ja edelleen yritän ymmärtää tätä eroa valkoisten ja mustien välillä. aiheesta voisi avautua enemmänkin, mutta ehkä joku toinen kerta.

suihku odottaa, olen suolaistakin suolaisempi.

maanantai makoillessa

ihan täysin koko päivä on mennyt laiskotellessa. muutama kerta käyty maran kanssa peuhaamassa rannalla ja päädytty taas sohvalle television ääreen. pyykkiä on onneksi pesty monta koneellista, jotain hyödyllistä sentään. täällä on ollut koko pääsiäisen ajan todella kuuma, tuulta ei ole ollut juuri ollenkaan. kuumuus on ollut jopa ihan liikaa. varjoon tekee mieli tai pysyä sisällä. tavallisesti auringon laskiessa tulee niin vilu, että ulkona tarvitsee ainakin pitkähihaisen paidan, mutta nyt mennään ihan hihattomilla ja on lämmin. aurinko laskee jo ennen kuutta ja ennen seitsemään on jo ihan pimeää, aamulla aurinko nousee taas jo ennen kuutta. aurinko nousee vauhdilla ja kuudelta on siis jo täysin valoisaa. pitäisi varmaan opetella menemään nukkumaan aikaisemmin.

huomenna alkaa minun työputkeni, 9 päivän mittainen. huomenna menen ensin tutustumaan kuinka terveystarkastukset hoidetaan ja keskiviikkona alkavat tositoimet, seitsemältä lähdetään aamulla kaivokselle ja saavutaan illalla vasta seitsemältä takaisin. odotan jo sitä tunnetta, kun illalla pääsee kotiin ja tietää tehneensä koko päivän töitä. mies käy lounastunnilla katsomassa marttia, joten eiköhän marttikin siitä selviä. minun oma mammanpoika. seuraa kaikkialle, kuuntelee jo hienosti ja oppii uutta tosi nopeaan. aivan mahtava koira. raukkaparka söi eilen muutaman luun, lampaanluita, koska rannalla ihmiset heitteli niitä sille ja tänään on sitten oksennettu urakalla. arvasin näin käyvän enkä tykännyt ollenkaan, kun niitä martille annettiin. onneksi ei sattunut mitään pahempaa.

hyvää yötä ja hyvää alkavaa viikkoa! älkää kiirehtikö liikaa.

just a perfect sunday!

rannalla kalastaen, istuen, kävellen ja jutellen. loistavaa ruokaa ja tuoretta kalaa. ystävällisiä ja vieraanvaraisia ihmisiä. aamupäivästä auringonlaskuun. minä tykkäsin, mies ja martti myös.

vietimme siis päivän rannalla miehen työkaverin perheen kanssa. ajateltiin käydä vain ohimennen katsomassa kalastusta ja rantaa, mutta koko päivä siinä vierähti. täällä kalastetaan paljon. rantaviiva on täynnä kalastajia. koko perhe lähtee päiväksi rannalla kalastamaan, naiset huolehtivat lapsista ja ruuanlaitosta, miehet kalastavat ja juovat samalla muutaman oluen. lapset leikkivät hiekassa ja hiekkaa on jälleen kerran kaikkialla. kirjaimellisesti. suu, vaipat, korvat, kädet, kasvot. kaikki.

minulla taitaa olla paljon työtä, jotta saan päivitettyä kaiken minkä haluan. minun uusi tietokone ei suostu menemään nettiin mokkulan kanssa. vista ei tunnista mokkulaa. goddamnit. koneen kanssa on yritetty yhteistyötä nyt kolme päivää, mutta ei. itkukaan ei ole ollut kaukana. jos jollain on jotain vinkkejä niin kertokaa ihmeessä. olemme tulleet tulokseen, että ajureissa on vikaa, tai miehen ystävä on tullut siihen tulokseen, mitä ikinä se tarkoittaakaan.

haluaisin kuitenkin kertoa ja erityisesti laittaa kuvia kapkaupungista, table mountainin huikeista maisemista ja ihanista illoista sekä päivistä j&m:n seurassa. aion kutsua nyt jokaisen teistä meille vierailemaan. anytime. majoitus hoidettu ja kuljetus windhoekista (namibian pääkaupungista) meille.

jaaman. muutama kuva tässä. veljekset onnellisena, vaikka jälkiruoka tuntuikin olevan so gayish!

yleisasiantuntijalta pyydetään selitystä tähän taivaalla leijuvan laivan arvoitukseen.

table mountainilta näkymä. olemme yli 1600 metrin korkeudessa, kaapelihissillä pääsi huipulle ja miehen veljen vaimo kohtasi pelkonsa, ei ehkä voittanut, mutta kohtasi. kohtaaminen oli hyvin voimakkaan oloinen. näkymät oli henkeäsalpaavat, oikeasti.

torstai-iltana miehen työkaverin luona braai'imassa eli grillaamassa. very delicious! me like. rocky ja jelly mukana touhussa. puhuva papukaija ei tahtonut poseerata.

lauantai-iltana takaisin kotimaisemissa, dyyneillä katsomassa auringonlaskua ja testaamassa itselaukaisijaa. perhepotretti. martti oli kaapattava mukaan kuvaan. mara oli oikein iloinen , kun kävimme hakemassa hänet hoidosta niin kuin mekin.

sunnuntai, tänään. kalastamisen valmistelua

päivä jo taittumassa iltaan, aurinko alkaa laskea ja on niin kaunista.

auringonlaskun aikaan.

huomenna tiedossa lisää kuvia.

hyvää yötä. nauttikaa vielä pääsiäismaanantain rauhasta.

kone tuli

suurkiitokset koneen hankintaan osallistuneille ja upea yllätys oli myös, että kone oli valmiina käyttöön, joten kiitoskiitos.

aikaa on joku 2 minuuttia nyt.

rakastan edelleen kapkaupunkia, enemmän vain.

robben island ja table mountain tsekattu. kuvia tiedossa. mahtavia kuvia.

ihmiset ovat edelleen aivan ihanan ystävällisiä ja vieraanvaraisia.

sain niin paljon hyvää energiaa j&m:n kohtaamisesta. kaksi upeaa päivää takana.

ikävä.

mentävä.

talviajassa

viime yönä siirryimme talviaikaan. tunti taaksepäin. kahden tunnin aikaero suomeen. mutta syksyllä taas eletään samaa aikaa.

hengareita olen muuten hamstrannut jo niin paljon, että ei vaatteet riitä niille. eilen löytyi ihastuttava huonekalukauppa. ehkä pian löytyy myös lipasto. martin kanssa käytiin aamulla juoksulenkillä rannalla ja pieni jumppatuokio sen jälkeen antoivat mahtavan aloituksen päivään. mies meni jo ennen seitsemää golffaamaan. uusi harrastus hänelle. iltapäivällä lähdetään kapkaupunkiin ja martti lähtee hoitoon. raukkaparka ja julma minä. eilen illalla martti halusi välttämättä nukkua lattialla ihan sängyn vieressä, vaikka se normaalisti rakastaa omaa petiään ja nukkuu vähän matkan päässä sängystä jalkopäässä. taisi toinen aavistaa, että tänään erotaan hetkeksi. viikolla kävimme vierailemassa hoitopaikassa spca:lla, josta martti haettiinkiin. martti ei ollut peloissaan vaan ihan innokas nuuskija siellä, joten kaippa se pärjää. tosiasia on kuitenkin se, että kun me tulemme lomailemaan suomeen on martin mentävä hoitoon ja ajattelimme, että on parasta, että hoitopaikka on aina sama.

miehellä on töitä ensi viikon kapissa ja onnekas sattuma tuo yhtaikaa suomesta m&j häämatkailemaan etelä-afrikkaan, joten minäkin lähden mukaan. vaikea oli päätös, mutta näin mennään nyt.

täällä on ollut uskomattoman hieno sää ainakin jo viikon verran. lämmintä, lämmintä, ainaista aurinkoa ilman pilviä. talviaikaan siirtyminen vain aiheuttaa sen, että aurinko laskee jo kuudelta ja se rajoittaa ulkona liikkumista, koska seitsemältä on jo pilkkopimeää. meillä on ollut tapana mennä dyyneille lenkkeilemään seitsemän aikaan ja samalla ihailemaan auringonlaskua. nyt ei taideta enää ehtiä, koska mies tulee kotiin aina niin myöhään. ehkä siitä tulee sitten maran ja minun harrastus.

pakkaaminen odottaa. ja uusi kone. m&j, muistakaa ottaa se mukaan!!!! ja tervetuloa edelleen!