vuosi sitten hytistiin kaarinan tuorlassa, anoppilassa. monta asiaa oli aamulla vielä hoidettavana ja pakattavana. miehen veli vei meidät kentälle, äiti soitteli vielä viimeiset puhelut eikä itkusta meinannnut tulla loppua. mieli oli niin odottava ja haikea, ei tiennyt oikein mitä odottaa, mutta odotin kuitenkin, odotin sitä, että oppisin, näkisin ja kuulisin, ymmärtäisin edes jotain tästä silloin itselleni niin salamyhkäisestä namibiasta.
vuoden päästä tuosta päivästä istun aamukahvilla, olen käynyt ulkona karvakorvieni kanssa, sumu on niin tiheää, että ilma on aivan kosteaa, kuin sataisi vettä. tunnin päästä alkaa henkilökunnan jokaviikkoinen kokous myo:lla. olen leiponut juustoisen kakun yksivuotisuuden kunniaksi. suunnittelen tulevaa lentopalloturnausta, vien kaksi tyttöä näkötarkastukseen ja vedän yhden liikuntatunnin. eikös kuulosta aika tavalliselta arkipäivältä? hienoa on se, että oma paikka alkaa löytymään, jokapäiväiset askareet on hoidettavana, elämä kulkee eteenpäin.
23. helmikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei! niin se vuosi on mennyt, Todella nopeasti. Täällä suomessa on ahmittu kaikki jutut jotka koskevat afrikkaa mistä milloikin ne pulpahtaa. Tuskinpa niitä muuten olisi tullut luettua. Kuin myös sinun ihanat jutut joita olet jaksanut kirjoittaa. Hienoa!! ja olemme saanut kokea afrikkaa eri näkökulmista. Ihanaa että olet paikkasi löytänyt ja kuinka paljon tehnyt hyvää!! Kaikkien kommelluksien kautta. Kaikkea hyvää teille Rakkaat Halien kera!! täältä lumimyrskystä ja pakkasesta - savosta -
pusmus takas!
Lähetä kommentti