1. helmikuuta 2010

jumissa.lentokenttäpäivä.

toiveeni on taidettu ottaa liian kirjaimellisesti. olemme edelleen kapissa, ainakin huomiseen asti. lentokentällä jumissa. air namibian edustajia ei näy. ihmisten puhelimet käy kuumina, soitellaan paikasta toiseen, siirretään tapaamisia, perutaan työpäiviä, sovitaan lasten -ja koiranhoitajien kanssa lisäpäivistä. ainoa tieto mikä meille on herunut on se, että tänään ei lennetä. konevikaa ei saada korjattua.

kuherruskuukaudelle lähdössä oleva pari on juonut jo ainakin viisi lasillista punkkua, kiukku alkaa kääntyä epätoivoksi. morsian tirautti aamulla itkut, päivät ovat vähissä ja langstrandilta on buukattuna monia aktiviteetteja.

bisnesmies on sopinut tapaamisen angolan ministerin kanssa keskiviikkoaamulle. raja pitäisi sitä varten ylittää jo tiistaiaamuna.

namibian nuoret mestarit mönkijällä ajamisessa olivat katsomassa top gearin shown kapissa, koulussa olisi pitänyt olla takaisin tänään.

miehen tapaamiset on myös jouduttu perumaan. en edes viitsi kertoa kummoisia sanoja miehen suusta tulee ulos.

ja minun naperot myo:lla ja ennen kaikkea vanhempainilta menevät sivun suun.

kaikista turhauttavinta on se, että meitä ei päästetä pois täältä.

grrrrr.murrrrrr.

Ei kommentteja: