voi että

pitkästä aikaa perjantai ja vielä kotona vietetty rakkaan kanssa.
runsaasti alkaa jo kääntyä lauantain puolelle, mutta ilta on vietetty aika namibia-henkisissä tunnelmissa. mitä nyt amarulaa on mennyt minun puolestani lähes koko pullo (niin hyvää) ja etelä-afrikan piikkiin kai. lähes kaikki, joille olemme kertoneet muutosta namibiaan kyselevät kovasti mitä minä aion siellä tehdä. no, sitä minä itsekin pohdin, varsinkin yön pimeinä tunteina, kun tiedän että pitäisi jo nukkua. silti en edelleenkään tiedä mitä tulen tekemään. jollain tapaa toivon pientä taukoa kaikesta arkisesta ahertamisesta, toivon rauhaa ja vapautta ajatuksilleni. haaveilen vapaasta ja avoimesta ajatuksenvirrasta, joka ohjaa minua oikealle tielle. haluan tehdä jotain hyvää. en vain ole ihan varma onko se mahdollista namibiassa. tai siis jos jossain niin siellä se on mahdollista. jos vain osaisin tehdä oikeita valintoja. enkä minä osaa. osaanpas. no jaa, en osaa.
ja mitä minä teen, kun tulee mahdoton ikävä pikkuveljeä? pikkuveljen pitäisi kasvaa 10-vuotiaasta 13-vuotiaaaksi, en suostu. minä tahdon pikkuveljen mukaan. tahdon ja piste. ja äitistä puhumattakaan.
silti kaiken myllerryksen jälkeen odotan malttamattomana namibiaa ja swakopmundia, nyt kuitenkin hiljenen yöksi. hyvää yötä.
ps.amarula on niin uskomattoman hyvää.