tällä viikolla on ensimmäisiä jäähyväisiä jo sanottu, kyllä se niin kirpaisee ja saa kyyneleet silmiin, mutta toisaalta kirpaiseminen lämmittää mieltäni niin paljon. se kertoo minulle, että jotain hyvää ja merkittävää on syntynyt ja myös sen, että lähtö lähestyy kaiken aikaa, minuutti minuutilta. konkreettisia asioita on tapahtunut viime viikkoina ja päivinä. olemme saaneet osoitteen ja kuvia tulevasta kodistamme, suomen kotimme on saanut uudet vuokralaiset, muuttofirman kanssa on sovittuna päivä, jolloin pitäisi tietää mitä kaikkea tulee mukaan ja mitä jää tänne odottamaan.
ja joulukin on jo ihan lähellä. töissä on meneillään perinteinen joulun alusviikko glögitarjoiluineen. ensi viikolla emännöin joulua kotona perheillemme. nyt maha kurnii ja kaipaa täytettä.