matkalla jo

tai ainakin pitäisi jo olla. mutta toistaiseksi olen vielä takapihalla ja kirjoitan muutaman sanasen.
jännittää. niin kivaa mennä suomeen ja niin raastavaa jättää mara ja hilda. tuossa ne vielä paistattelevat auringossa niin kuin minäkin.

laukut on pakattu. odotetaan miestä kotiin. sitten viedään koirat hoitoon ja suunnataan walviksen lentokentälle.

joten tulossa ollaan. tarkoitus on olla lauantaina iltapäivällä turussa. vielä on arvoitus minulle päivitänkö blogia suomessa. joten se jää nähtäväksi.

mus.mus. nähdään pian.

liirumlaarumia

kotirouva on ahkeroinut ja melkein kaikki on valmiina suomen lomaa varten. paitsi tietty pitää vielä pakata matkalaukut, mistä en edelleenkään erityisemmin innostu. noh, ehkä sitten perjantaiaamuna.

surku tulee, kun mara ja hilda jää tänne. tänään kirjoitin jo pitkän sepustuksen hoitajalle kuinka heistä tulee pitää huolta. nyyh. joka päivä käyn myös keskustelua heidän kanssaan ja vakuutan, että tulemme takaisin vaikka viivymme niin kauan.

eilen illalla geoline toi meille valtavan kalan, snuk-kalan. ehkä. en tiedä mikä se on suomeksi. hieman siialle se maistui. hyvää joka tapauksessa. braaimalla se valmistettiin. istuttiin sitten iltaa pienimuotoisesti tulen äärellä ja herkuteltiin kalan ja salaatin kera.

en muista joko kerroin mutta meille on tullut patteri, joka lämmittää. niin ihanaa. enää ei tartte kalista sisätiloissa, ainakaan tässä keittiö-olohuoneakselilla. ylös saakka lämpö ei ihan riitä, mutta miehen mukaan patteria ei siirretä mihinkään. joten turha minun on alkaa siinä sitten vinkumaan. on makkarin lämpötila puoliastetta toki kohonnut. nyt se näyttää jo 17,3 astetta.

tänään oltiin aamupäivä koirien kanssa kaupungilla, swakopissa hoitelemassa asioita. ostin aivan ihanan kirjan, jota olen jo jonkin aikaa katsellut. tippi, my book of africa. kertoo tippi nimisen tytön tarinan 10-vuotiaaksi saakka. syntynyt namibiassa, vanhemmat villieläinvalokuvaajia. tippi osaa kommunikoida eläinten kanssa. tippi kertoo itse tarinaansa ja kuvat ovat lumoavia. niin lumoavia, että kyynel tulee silmään. suosittelen lämpimästi kirjaa. se on hurjan suosittu ja julkaistu useilla eri kielillä, joten ehkä se saattaisi löytyä myös suomesta.

aika rientää. menen taas epäviralliselle työkeikalle. me like.

minä tykkään. minä en tykkää. namibiassa.

minä tykkään niin paljosta.

ihmiset ovat uskomattoman ystävällisiä ja auttavaisia, toki moni on suomalaiselle vierasta höpölöpöliirumlaarum-tyyppiä. ystävällisiä silti.

näkymät ovat vaan yksinkertaisen kauniita. meri ja hiekka. yksinkertaista, mutta niin toimivan kaunista. siihen kun vielä lisää kimmeltävän auringon niin ei muuta tarvita. paitsi tietty kavuta dyynille, ihailla auringonlaskua ja nauttia kylmä juoma.

vapaus. itse saan luoda päiväni ja olla niistä vastuussa. jos en keksi mielekästä puuhaa niin voin vain katsoa peiliin ja yrittää uudelleen. pikkuhiljaa alkaa löytyä kaikenlaista mitä on pitänyt kaiken kiireen keskellä sisällään. musiikki alkaa taas pikkuhiljaa löytyä, maalaaminen on alkanut kiinnostaa, samoin valokuvaus. puhumattakaan lukemisesta ja kirjoittamisesta ja liikunnan ilosta. taikka kokkauksen.

läheisyys. mies ja koirat. ei ehkä ikinä ennen olla miehen kanssa vietetty näin paljon yhdessä aikaa. kolme yötä erillään kolmen kuukauden aikana. uskomatonta, mutta totta.

värikkyys.

uinuva long beach eli langstrand.

eläimet. täällä voi nähdä vaikka mitä. tavallisia joka päivä nähtäviä eläimiä ovat shakaalit ja hylkeet. delfiinejä voi pongata rannalta ja kaikenlaisia antilooppeja heti pari kilometriä rannalta sisämaahan. kulkukoiria ja- kissoja ei juurikaan näe.

ranta, josta löytyy kaikenlaista. mitä erilaisempia simpukoita, rapuja ja muita mereneläviä.

rento meno. aikatauluista pidetään mielestäni hyvin kiinni. asiat yritetään hoitaa ajallaan. mutta muutama minuutti sinne tai tänne ei ketään haittaa. kaikki tallaa tavallaan. pukeutuminen on jopa hämmästyttänyt minua, jota se ei juuri koskaan hätkäytä tai pahemmin kiinnosta, mutta kuitenkin täällä pukeudutaan uskomattoman rennolla tavalla. siis minusta tuntuu ettei siihen kiinnitetä mitään huomiota. me olemme miehen kanssa aina joka paikassa ylipukeutuneita. voisitteko uskoa? miehestä ehkä, mutta tuskin minusta.

punaviini kuin punaviini on aina hyvää. olen myös oppinut yhdistämään lemonaden valkoviinin kanssa, hyvää. paikallinen tai olisiko sittenkin e-afrikkalainen kuiva savanna-siideri sitruunaviipaleella maistuu myös.

braai. meillä on aivan ihastuttava braai-huone tai ruokailutilaksikim sitä kai voisi kutsua. rakastan braaitella, puut palaa ja ruoka valmistuu. ihan parasta on jos pöytä on täynnä vieraita tai jos miehen kanssa vain kahdestaan vietetään iltaa hyvän ruuan parissa.

aamukävelyt. koirien kanssa. tunnin kävely joka aamu käynnistää mukavasti päivän. mitä luksusta, kun siihen on mahdollisuus. olen jopa alkanut heräämään suht aikaisin.



minä en tykkää. noh, niitäkin löytyy.

mikä ihme näitä vaivaa, näitä paikallisia??? miksi kaikki ruuantähteet ja erityisesti luut pitää heittää kadulle?? oikeasti. ihan uskomatonta. koirien kanssa ulkoilua hankaloittaa hurjan paljon nuo luut. niitä löytyy kaikkialta. hilda ja mara syövät ne hurjaa vauhtia, jos silmä välttää ja oksentavat sitten yön. koirat kyllä tietävät jo varsin hyvin, että luut ovat kiellettyjen listalla, mutta minkäs sitä luonnolleen voi. kuulema shakaaleille heittävät luut. just.

toisinaan toi meren haju tökkii. se voi olla hyvinkin voimakas. haju on niin mädäntynyt simpukka, että!

ei oikein tiedä mihin voi uskoa ja kehen luottaa. kaikki kyllä tietää kaiken, mutta jokainen tietää vähän eri tavalla. lupaillaan kovasti ja ikinä ei sanota ettei tiedä.

kolkko kylmyys. ihan käsittämätöntä. nytkin olen ihan viluissani. ulkona on päiväsaikaan usein lämpimämpi, jos ei tuule ja aurinko paistaa. pitääkin hankkia lämpömittari.

en voi sanoa että en tykkää mutta kovasti harmittaa kuitenkin, koska en ymmärrä asiaa. mutta tämä rotujen välinen asetelma. ja välillä sen saa itsekin kokea. jos menen ei-valkoisten suosimaan kauppaan niin palvelua on turha odottaa ja kassalla saatetaan ottaa minun perässä oleva ensin. ketuttaa niin vietävästi. muutaman kerran olen tilanteeseen puuttunut. muutaman kerran ollut vain niin hämilläni etten ole osannut tehdä mitään muuta kuin seistä suu auki.

rakastan juustoa. harmikseni täällä kaikki juustot ovat hullun rasvaisia, less fat cheese tarkoittaa että siinä on vain 24% rasvaa. tavan juustossa on reippaasti yli 30%. ei ihme, että noita kiloja on kertynyt. vielä kun veitsellä siipaisee aina juustosta semmoisen reilun viipaleen tai kaksi leivälleen niin se on menoa suoraan takapuoleen.

miksi täällä ei ole irtokarkkeja?

helpottaa.

tukkoinen oloni. toivottavasti. viikonloppu meni ihan tukossa. eilen illalla päätin, että tänään saa loppua, vaikka sitten väkipakolla. joten aamulla reippaalle lenkille koirien kanssa ja sitten kodin kimppuun. puunausta ja siivousta. jos vaikka kestäisi tämä siisteys perjantaihin saakka. tietysti imuria pitää näyttää, hiekka ja koirankarvat eivät lopu koskaan. perjantaina lähtö edessä. uuu-uu!! olen niin innoissani seurannut suomen hellelukemia, mutta äsken foreca.fi lupasi vesisadetta lauantaille. no, on ainakin sisällä lämmin, vaikka ulkona sataisi ja tuulisi kuinka. eilen päätettiin myös miehen kanssa, että tänään ostetaan kaksi sähköpatteria. yksi alas ja toinen yläkertaan. sisälämpötila keikkuu nimittäin siinä 15-16 asteen tietämillä. yöt tulee kyllä nukuttua hyvin viileässä, mutta muuten tuo jäätynyt olotila kaiken aikaa ei enää houkuttele.pihalla on lämmin, jos aurinko vaan jaksaa paistaa. joten tänne on tultava aina lämmittelemään.

aluksi olin aika kauhuissani suomeen tulosta näin lyhyen ajan jälkeen. sopeutuminen ja tottuminen tänne namibiaan on vielä niin vaiheessa, mutta nyt olen jo ihan innoissani. aivan mahtavaa nähdä turku ja turkutoverit, miehen perhe ja sitten suunnata omiin maisemiin kuopioon. kotiin!! mökille on pakko päästä ja mummolaan. siellä on minulle se aito kesän tuntu. nähdä oma perhe ja rakkaat ystävät! bonuksena vielä juhannuksen vietto suomessa. se on hienoa, että meillä on perinteitä juhlien vietossa. että ystävät tai perhe kokoontuu yhteen ja viettää aikaa saunoen, grillaten ja uiden. vaikka lähes meren rannalla asutaan niin kertaakaan ei olla edes harkittu uimista. vesi on niin hyytävän kylmää ja aina on huimat aallot. tosin viikko sitten pohdittiin, että pitäisikö osallistua wind surfing -kurssille. minä taidan olla liian arkajalka siihen hommaan tosin. tässä meressähän asustaa vaikka mitä petokaloja.

tänään minulla on taas yksi epävirallinen työkeikka. viime viikolla oli ensimmäinen. tykkään.

aurinkoisia hetkiä!!

ulkokuoren muutos.

minua alkoi pännimään se liian pinkki tai roosa tausta. vanhassa koneessa se oli jotenkin himmeämpi. että nyt mennään tällä hillityllä tyylillä.

päivä mennyt swakopissa suhaten ja istuskellen, seurana mies, yksi hollantilainen ja tyttökaveri geoline. minä olen niistänyt ja yskinyt. yrittänyt saada edes jotain väriä kasvoille. aurinko paistoi, mutta tuuli oli niin kylmä. neljän aikaan lämmintä oli vaan 14 astetta. uskomatonta.

illalla pitäisi vielä jaksaa mennä ulos syömään. hollantilainen lähtee huomenna takaisin hollantiin ja unohdin myös päivän ostokseni hollantilaisen autoon. tuliaiset. joten ne on haettava.

pää on ihan kohmeessa, liiallisen liman takia.

jusbetille hurjan paljon onnea!!!

tämä on sinun päiväsi.

supersuurensuurensuuret onnittelut ja tuhat halausta päälle sinulle päivänsankari!!

ikävä on ollut sinua. monesti ja paljon.

pian nähdään ja oikein mukavaa synttäripäivää!!!

voi rähmänkäpälä

kipeänä. ensin sairasti mies, alkuviikosta ja nyt vuorostaan minä. luulin jo, että olin selättänyt alkavan flunssan ja yskän, mutta ei. tulin juuri walviksesta ruokaostoksilta ja olo on niin kipeä. tämän illan sushi-kestit siirrettiin huomiselle. josko sitä huomiseen mennessä parantuisi.
tahtoisin saunaan. ensimmäisen kerran on suuri saunaikävä. toki kylminä ja koleina iltoina sauna tulee useasti mieleen. taidan tykätä suomesta aika lailla. ikävä on myös tätä viikonloppua suomessa, juhlahumua, kun koulunsa päättäneet ovat elämänriemua ja suuria suunnitelmia täynnä. lapsia, jotka ovat innoissaan kesälomasta. ja sitten sinne on luvattu vielä oikein hellettä. voi että. nauttikaa.

muutama valokuva viime viikonlopulta, joka meni kutakuinkin niin, että perjantaina vietettiin rauhallista koti-iltaa, lauantaina herättiin aikaisin ja käytiin kävelemässä rannalla. lauantaipäivän vietin uuden tyttökaverini kanssa swakopissa ja neljän aikaan lähdettiin auringonlaskuajelulle mönkijöillä. illalla meille tuli vieraita ja braaiteltiin oikein pitkän kaavan mukaan. opittiin hauska juomapeli, jossa juomana oli salmari. on se vaan aina niin hauskaa nähdä ulkkisten ilme salmiakkia maistaessa. sunnuntaina ajauduttiin jonkun tuntemattoman miehen synttäreille. edellisen postauksen kuvassa miehellä on tämän päivänsankarin upea hattu päässä. illalla katseltiin nukkuen marley&me, maanantai menikin sitten voimia keräten tähän viikkoon pitsan ja slumdog millionairen avustuksella.

mutta tässä näitä tunnelmia.

kuvia naapurustosta.




meitä kovasti hämmästyttävät meren munkkirinkilät. ne imee mitä tahansa sisälleen, vaikka kokonaisen simpukan. sulkeutuvat ja syövät sisäänsä.


mönkijäreissu alkakoon. matkassa mies, uusi tyttökaveri geoline, minä, joku tuntematon tyttö ja opas.


auringonlaskun kauneuteen ja hiekkadyynien lumoon ei vaan kyllästy sitten millään.





illan hämärinä tunteina. mies, wilry ja robbie williams ja on ihan oikeasti ton keskellä olevan pojan nimi. naapurin poikia. vietettiin muuten yö naapurien luona, koska lukitsimme itsemme ulos keskellä yötä vieraiden jo lähdettyä. jostain kumman syystä mies sai lukittua takapihan liukuoven ulkoa ja niin olimme neljältä yöaikaa ihmeissämme, että mitäs nyt tehdään. alueen vartija ei osannut auttaa eikä viitsitty vuokraisäntääkään herättää joten menimme naapurin pojille, jotka kuorsasivat autuaana, eivät heränneet koputteluun tai puhelimeen. olivat unohtaneet kuitenkin yhden ikkunan auki ja niin mies "murtautui" sisälle. sukellus ikkunasta ruokailutilaan. siinä oli sitten pojilla ihmetttelemistä. toinen ei herännyt koko episodin aikana, mutta aamulla oli varsin ihmeissään, kun me koirinemme nukuttiin yhden hengen sängyssä heidän ruokailutilassaan. siis me kaikki neljä. voi että mihin sitä voi joutuakaan.

sunnuntaiaamuna, valmiina valloittamaan maailma. onneksi vuokraisännällä oli vara-avaimet ja pääsimme takaisin kotia.

oikein riemukasta viikonloppua!! ensi viikonloppuna mekin ollaan siellä!! jeee.

miehen veljet hoi-i! ja muutkin asiasta innostuneet

tähän on crocsien ohella tultu. mieletön mönkijäkuume. ei minulla, ei ollenkaan. mutta miehellä kyllä. pääsi viime viikonloppuna kokeilemaan hieman parempaa mönkijää ja oli samantien aivan myyty. että ostaako vai eikö osta? tämä rakas mieheni tässä ostaisi mönkijän veljensä kanssa, puoliksi.


tässä tämä ihanuus sitten on. ei vielä ostettu, mutta kuulema pitäisi ostaa ennen suomeen tuloa ettei vaan kukaan muu ehdi.


hot or not?

paino-ongelmia

arvatkaas mitä? sain tänään ensimmäisen palkkani täällä. eikä se ollut edes kovin kurja vaan ihan mukavan paljon! se on oikein shekki. wau! sen kunniaksi kävinkin sitten ostamassa uuden paidan ja uudet housut. en ole täällä mitään sen kummempaa shopannut. muutaman vaatteen koko aikana, joten jo oli aikakin. päivä on ollut harmaatakin harmaampi, järkkykylmä. ulos ei huvita mennä ollenkaan. ja sisällä on niin kostean kolkkoa. mai god.

kävin eilen vaa'alla. apua. lukemat oli huimaavat ja huipussaan. apua. eläinlääkäri sanoi tänään, että hilda on pullukka, liian pullukka. niisk. minun mielestä se ei syö juuri mitään(niinku en minäkään...), ainakaan maraan verrattuna. pitää kuulema tarkkailla hildan syömistä ettei vaan pääse lihomaan. joten me naiset aletaan dieetille, painontarkkailijoiksi. mies ja mara on tuommoisia hoikkia poikia ja me sitten vähän pullukoita. miksei se voi olla toisin päin?

yksi viikonloppu ja sitten me ollaan jo siellä. aikataulusta sen verran, että suunnitelmien mukaan ollaan turussa 6-10.6 ja kuopiossa 11.6-18.6 ja viimeinen viikko ja jussi taas turun suunnalla. joten ollaan kuulolla kaikki rakkaat immeiset! tosi ihanaa tulla sinne, kesään. koirat menee mukavaan hoitopaikkaan, joten sekään ei hirmuisen paljon huoleta, joskin ei mukavalta tunnu.

muutamaan vapaaehtoisprojektiin olen itseäni yrittänyt värvätä. katotaan mitä niistä tulee. namibian terveysministeriö ei sitten hyväksynyt minun papereitani. pitää kuulema kääntää englanniksi suomenkielinen tutkintotodistus, joka tosin on jo englanniksi käännetty, mutta sivut näyttävät hieman erilaisilta niin ei sitten kelpaa. vielä yritetään vääntää tämä ja ensi viikko niitä väkipakolla hyväksytyiksi, mutta jos eivät hyväksy niin tulee hyvään saumaan suomeen tulo, saa käännettyä ne paperit. ei kukaan sattuisi tietämään missä voi kääntää tutkintotodistuksen?

mukavaa keskiviikkoa.

africa day 25.5

eilen oli siis vielä vapaapäivä. lähdön tunnelmaa täynnä, afrikka-päivä. helatorstaista alkanut loma toi long beachin täyteen iloisia ihmisiä. eilen asunnot tyhjentyivät ja me harvat asukkaat jäimme jäljelle. rauhaan. seesteiseen tunnelmaan. uinumaan. unenomainen fiilis on läsnä. jatkuvasti pauhaava meri ja jättiläismäiset dyynit toisella puolella. hiljaisuus.

mies oli toki perjantain töissä, mutta viikonloppu tuntui pitkältä. ja erittäin tapahtumarikkaalta. siitä lisää myöhemmin.

eilen oli aika fiilistellä ja ottaa rennosti. syödä tarpeeksi rasvaista pitsaa. tämä jo jonkinlaiseksi kantapaikaksi muodostunut ravintola the raft oli loistava paikka siihen. voiko parempaa näkymää toivoa? ikkuna piti tuulen loitolla, mutta varmisti auringonsäteiden lämmön sisälle asti.


ja tähän on tultu. crocsit jalassa ravintolassa. kuka olisi voinut uskoa miehestäni moista? namibiassa arvostetaan ennen kaikkea mutkattomuutta, mukavuutta ja tietynlaista junttiutta olemuksessa. kotona olemme varsinaiset crocksi-samikset. huopatossujen ohella suosikkikotijalkineet. ilman kenkiä ei voi olla, koska lattiat ovat niin kylmät. iltalenkillä myös ihan must. mieluiten villasukat housujen päällä ja crocksit jalassa. että näin.