minä tykkään. minä en tykkää. namibiassa.

minä tykkään niin paljosta.

ihmiset ovat uskomattoman ystävällisiä ja auttavaisia, toki moni on suomalaiselle vierasta höpölöpöliirumlaarum-tyyppiä. ystävällisiä silti.

näkymät ovat vaan yksinkertaisen kauniita. meri ja hiekka. yksinkertaista, mutta niin toimivan kaunista. siihen kun vielä lisää kimmeltävän auringon niin ei muuta tarvita. paitsi tietty kavuta dyynille, ihailla auringonlaskua ja nauttia kylmä juoma.

vapaus. itse saan luoda päiväni ja olla niistä vastuussa. jos en keksi mielekästä puuhaa niin voin vain katsoa peiliin ja yrittää uudelleen. pikkuhiljaa alkaa löytyä kaikenlaista mitä on pitänyt kaiken kiireen keskellä sisällään. musiikki alkaa taas pikkuhiljaa löytyä, maalaaminen on alkanut kiinnostaa, samoin valokuvaus. puhumattakaan lukemisesta ja kirjoittamisesta ja liikunnan ilosta. taikka kokkauksen.

läheisyys. mies ja koirat. ei ehkä ikinä ennen olla miehen kanssa vietetty näin paljon yhdessä aikaa. kolme yötä erillään kolmen kuukauden aikana. uskomatonta, mutta totta.

värikkyys.

uinuva long beach eli langstrand.

eläimet. täällä voi nähdä vaikka mitä. tavallisia joka päivä nähtäviä eläimiä ovat shakaalit ja hylkeet. delfiinejä voi pongata rannalta ja kaikenlaisia antilooppeja heti pari kilometriä rannalta sisämaahan. kulkukoiria ja- kissoja ei juurikaan näe.

ranta, josta löytyy kaikenlaista. mitä erilaisempia simpukoita, rapuja ja muita mereneläviä.

rento meno. aikatauluista pidetään mielestäni hyvin kiinni. asiat yritetään hoitaa ajallaan. mutta muutama minuutti sinne tai tänne ei ketään haittaa. kaikki tallaa tavallaan. pukeutuminen on jopa hämmästyttänyt minua, jota se ei juuri koskaan hätkäytä tai pahemmin kiinnosta, mutta kuitenkin täällä pukeudutaan uskomattoman rennolla tavalla. siis minusta tuntuu ettei siihen kiinnitetä mitään huomiota. me olemme miehen kanssa aina joka paikassa ylipukeutuneita. voisitteko uskoa? miehestä ehkä, mutta tuskin minusta.

punaviini kuin punaviini on aina hyvää. olen myös oppinut yhdistämään lemonaden valkoviinin kanssa, hyvää. paikallinen tai olisiko sittenkin e-afrikkalainen kuiva savanna-siideri sitruunaviipaleella maistuu myös.

braai. meillä on aivan ihastuttava braai-huone tai ruokailutilaksikim sitä kai voisi kutsua. rakastan braaitella, puut palaa ja ruoka valmistuu. ihan parasta on jos pöytä on täynnä vieraita tai jos miehen kanssa vain kahdestaan vietetään iltaa hyvän ruuan parissa.

aamukävelyt. koirien kanssa. tunnin kävely joka aamu käynnistää mukavasti päivän. mitä luksusta, kun siihen on mahdollisuus. olen jopa alkanut heräämään suht aikaisin.



minä en tykkää. noh, niitäkin löytyy.

mikä ihme näitä vaivaa, näitä paikallisia??? miksi kaikki ruuantähteet ja erityisesti luut pitää heittää kadulle?? oikeasti. ihan uskomatonta. koirien kanssa ulkoilua hankaloittaa hurjan paljon nuo luut. niitä löytyy kaikkialta. hilda ja mara syövät ne hurjaa vauhtia, jos silmä välttää ja oksentavat sitten yön. koirat kyllä tietävät jo varsin hyvin, että luut ovat kiellettyjen listalla, mutta minkäs sitä luonnolleen voi. kuulema shakaaleille heittävät luut. just.

toisinaan toi meren haju tökkii. se voi olla hyvinkin voimakas. haju on niin mädäntynyt simpukka, että!

ei oikein tiedä mihin voi uskoa ja kehen luottaa. kaikki kyllä tietää kaiken, mutta jokainen tietää vähän eri tavalla. lupaillaan kovasti ja ikinä ei sanota ettei tiedä.

kolkko kylmyys. ihan käsittämätöntä. nytkin olen ihan viluissani. ulkona on päiväsaikaan usein lämpimämpi, jos ei tuule ja aurinko paistaa. pitääkin hankkia lämpömittari.

en voi sanoa että en tykkää mutta kovasti harmittaa kuitenkin, koska en ymmärrä asiaa. mutta tämä rotujen välinen asetelma. ja välillä sen saa itsekin kokea. jos menen ei-valkoisten suosimaan kauppaan niin palvelua on turha odottaa ja kassalla saatetaan ottaa minun perässä oleva ensin. ketuttaa niin vietävästi. muutaman kerran olen tilanteeseen puuttunut. muutaman kerran ollut vain niin hämilläni etten ole osannut tehdä mitään muuta kuin seistä suu auki.

rakastan juustoa. harmikseni täällä kaikki juustot ovat hullun rasvaisia, less fat cheese tarkoittaa että siinä on vain 24% rasvaa. tavan juustossa on reippaasti yli 30%. ei ihme, että noita kiloja on kertynyt. vielä kun veitsellä siipaisee aina juustosta semmoisen reilun viipaleen tai kaksi leivälleen niin se on menoa suoraan takapuoleen.

miksi täällä ei ole irtokarkkeja?