voi rakkaus.

viimeinen kuukausi on ollut niin tunteita pullollaan, etten vieläkään osaa kaikkea kokemaani sanoiksi pukea. kuukausi sitten alkoi jännitys siitä, että kuinka moni pääsee perille euroopan lumen sulkemilta kentiltä. harvan matkatavarat tulivat ihan niin olisi toivonut ja saipa moni myös kulkea hieman pidempiä reittejä ja odottaa jopa viikon suomessa lähtöä. perille kuitenkin jokainen pääsi. ja mikä vielä tärkeämpää jokainen pääsi myös kotia asti, turvallisesti ja melkein kaikkien matkatavaroiden kanssa.

nyt kai sen voi jo ääneen sanoa... eli kyllä minua jännitti kuinka 52 vierasta suomesta selviää kaikesta. tilastojen mukaan jotain "pahaa" olisi jollekin pitänyt sattua. noh, ei sattunut. ehkä nuo lumimyräkät olivat sitten se "paha". häitämme oli juhlimassa ihan mieletön porukka. mieleeni on tallentunut monta kaunista muistoa. kiitos teille, ilman teitä päivä olisi ollut toinen. kiitos myös kaikille teille, jotka olette meitä suomesta muistaneet kauniilla korteilla, viesteillä ja paketeilla.

ennen varsinaista juhlapäivää oli täysi hulina päällä, viikon ajan. minä höyrysin paikasta toiseen ja kaikille. lauantaina rauha astui sisälleni ja onni täytti mielen. kovinkaan moni asia ei mennyt suunnitelmien mukaan, mutta niin kai se aina elämässä on. suupieliä ei kiristänyt tosin kertaakaan, paitsi kestohymy alkoi saamaan jo aikaan pientä poskikramppia.

pidemmittä puheitta, jannen silmin otoksia päivästämme.


















janne -kiitos!