reagointia

kuinka reagoin tilanteeseen, joka on hieman sietämätön tällä hetkellä? tilanteeseen, johon ei vielä ole mitään rakennetta, aikataulua taikka edes varmaa päätöstä eli tähän muuttotilanteeseen?

noh, nukun kuin tukki, nukun 12 tuntia yössä ja kun kello näyttää puolikymmentä harmittelen, että nyt pitää jo oikeasti nousta. voisin nukkua siis vielä paljon pidempään.

nauran ja kiherrän idioottimaisesti.

lupaan tehdä kaikenlaista, mikä ei liity muuttoon, lupaan esim. auttaa myolla enemmän ja matkustaa ympäri namibiaa, vaikka tiedän ettei aika millään riitä kaikkeen.

ja silti olen maleksinut jo kaksi aamupäivää kotona tehden ei mitään.välillä toki käyn selaamassa netistä, että mitenkä koirat otetaan uuteen maahan vastaan, kuinka pääsen rekisteröitymään fysioterapeutiksi ja millaisia taloja uudessa maassa olisi tarjolla. suunnittelen myös autolla matkustamista uuteen maahan. kerään siis tietoa ilman konkreettisia toimia. välillä soitan miehelle ja nakitan hommia hälle. kuinka reilua se on?

onneksi voin huokaista ja todeta, että tämä kaikki johtuu luopumisen aiheuttamasta kaihosta, tavastani toimia muutoksessa. pakko on kyllä mainita vielä, että innoissani olen muuttamassa. mutta haluaisin uuteen maahan muutaman tyypin täältä namibiasta mukaan. veera, tuu mukaan!