jazz & juoksukisat

viikko sitten jazzattiin. tänään juostiin. mitä tapahtui arkena, en enää muista. kiirettä. kiirettä. mistä tämä kiirus tuli? mistä sen oikein itselleni haalin? aika menee siivillä. pelottavan nopeasti. myolla on tuhat rautaa tulessa, pian ihan kirjaimellisesti.

viime viikonlopun olimme siis windhoekissa. tarkoitus oli hoitaa muutama paperiasia, jotta voimme mennä naimisiin, mutta arvatkaas hoituiko ne? noh, jostain tarvitsee aloittaa aina, jotta voi ottaa lilliputtiaskeleita eteenpäin ja etsiä vaihtoehtoisia tapoja saada asiat hoidetuksi.

ihanat naiset jazzaamassa.



ensimmäistä kertaa yhdessä festareilla. jos tapahtumaa nyt festareiksi voi oikeasti kutsua, ei yövytty teltassa eikä herätty edes räkä poskella. ehkä jazz festareiden fiilikseen kuuluu sivistynyt ote ja hiljaa jammaavat lanteet.



vuzi mahlasela. illan pääesiintyjänä oli aina niin ihastuttavan tuore freshly ground. pakko vielä mainita, että järjestelyt paikan päällä olivat erinomaiset, kaikki sujui kuin tanssi. hyvä namibia!



ilta päättyi kanankoipi jalan vieressä. tämä on niin namibiaa. luunpaloja, aina ja kaikkialla.



huom! miehellä on yksi ranneke enemmän. telttaan, jossa sai heinekeniä niin paljon kuin jaksoi niellä. mies yritti kyllä parhaansa tehdäkseen vastarintaa sivistyneille lanteille.



tämän aamun koitos. tavoitteenani oli osallistua puolikkaaseen maratoniin, mutta kyllä tässä kympissäkin oli tekemistä. olin niin ylpeä juostessani maaliin aikaan 58 minuuttia. sykemittarin mukaan mentiin täysillä tehoilla.



vastatuuli oli voimakas. 5 kilsan kohdalla kääntöpisteessä meinasi itku tulla. mutta tuulen läpi puskin itseni menemään.



juomapisteen kannustajat.



onnellisena maalissa. enpä muistakaan milloin viimeksi olisi ollut mitali kaulassa.



tunnin lepo ja agilityyn.

24 tuntia ja saavun kapiin. iso hymy.