herätys, hoi!

herätys lähinnä minulle. blogihiljaisuutta on kestänyt ihan liian kauan, sama virsi on soinut jo liian kauan aikaa tällä sivustolla. kun arjessa tapahtuu muutoksia kaikki mullistuu aina hetkeksi ja on vaikea löytää hetkiä, jolloin ehtisi purkaa tuntojaan millään tapaa järkevästi. minusta tuntuu kuin olisin matkustanut rannikon ja windhoekin väliä liian usein. viettänyt kaikki päivät silti myo:lla ja terapoinut martin jalkaa aina kun on ollut aikaa. ehkäpä noista edellisistä on sitten minun arki koostunut viimeiset viikot.

martin polvi on alkanut kuntoutua lupaavasti. lääkäri tosin totesi, että martti on yliherkkä kivulle, no se jo tiesimme. pieni poloinen, mutta niin urhea. kolme windhoekin reissua ihan tässä kolmen viikon sisällä on todistanut sen, että martti on uskomattoman kiltti koira. niin kuuliainen ja kunnioittava. toisten nurkissa asuessa ei ilmennyt mitään ongelmia. ainut harmistus oli ikuinen karvanlähtö. veikkaanpa, että vieläkin windhoekista löytyy valkoista karvaa ärsytykseen asti. pahoittelut siitä.

viime viikonloppuna vierailtiin siis kolmannen kerran pääkaupunkissa. maran jalan lisäksi oli vierailuun toinenkin aihe. kapin muuttaneet ystävät. vietettiin sitten ihan ikimuistoinen ilta. opeteltiin tanssimaan rennoilla lanteilla. onnistuikohan meistä kukaan siinä open mielestä? hauskaa oli joka tapauksessa.

martti ja vieraskotimme kissa footloose ovat ehtineet hieroa hienovaraisesti ystävyyttä. näin pitkälle on päästy. tämä nousee hellyttävyydessään kyllä ihan maran ja hildan yhteisten yöunien tasolle. mara ja footloose antoivat toisilleen tilaa, mara oli oikea gentleman, ei jahdannut footloosia ollenkaan, lähestyi vain aina kohteliaasti ja tirauttipa muutamat itkutkin, kun footloosin arvokkuus ei sallinut läheistä kontaktia.

hilda on viettänyt kotielämää. viikkojen piristyksenä on ollut vain agility. naapurin poika ei päässytkään muuttamaan silloin muutama viikko sitten. hildan onni. on ollut joku, jonka kanssa viettää aikaa, kun muu perhe huitelee pääkaupungin lääkärireissuilla. ihan just me lähdetään hildan kanssa taas agilityyn. viime viikolla agility-ohjaaja esitti toiveen, että osallistuisimme agility-näytökseen heinäkuussa. muistatko mikko, kun oltiin viime heinäkuussa katsomassa sitä näytöstä? nyt olisi sitten mun ja hildan vuoro esittää taitomme siellä. kunpa se tulisi ennen suomen matkaa. olisi niin hauska nähdä mitä käy, kun on yleisöä paikalla.

aurinkoista viikon jatkoa!!

ps. täällä on edelleen järkyttävän kylmä. aamulla makkarin lämpötila oli 16 astetta, vaikka ovi oli melkein kiinni ja meitä oli neljä tuhisemassa samassa huoneessa ja patteri huusi täysillä.