vierashuone ja makkari on olevinaan pakattu ja tavarat lajiteltu, varastoon suomeen, lentorahtiin namibiaan tai omaan matkalaukkuun, joka kulkee koko ajan mukana. miten voi olla mahdollista, että huoneet on edelleen täynnä tavaraa ja eteisen lattia on muuttunut tavaramereksi? sukeltaako tavarat laatikoistaan pois? mistä voin tietää, että minkä korun tahdon matkaan ja minkä jätän suomeen?
perjantain läksiäiset alkaa onneksi olla jo suurin piirtein hanskassa ja hoidossa. saunomista, pientä purtavaa ja ihania ihmisiä. ei voi kun onnistua!
seuraavana vuorossa olisi keittiö. olin aiemmin vakuuttunut siitä, että tahdon astioita mukaan, omat iittalat ja arabiat, nyt alkaa epäilyttää. onko niitä mitään järkeä kuljettaa päiväntasaajan toiselle puolelle? ei. mutta entä kun ne muistuttaa kuitenkin omasta kodista ja suomesta ja ovat vielä ilo silmille? mietintätauko paikallaan siis. . . ja keittiön kimppuun. mies on viemässä kuormaa kierrätyskeskukseen ja pitäisi kai jotain saada sillä välin aikaan.
hyväksi havaittu keino on kyllä ollut aamujumppa. pakkoherätys aamulla ja salille. kotiin, aamiaista runsaalla kahvilla ja pakkaamaan.
18. helmikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti