17. joulukuuta 2010

raivohullun elämää

lomalaisena sitä on taas päässyt seuraamaan lähemmin martin ja hildan elämää. ei voi muuta sanoa kuin, että hilda on raivokas pihan vartioija. jos en kieltäisi niin ärripurri kiertäisi kahdeksikkoa pitkin pihaa, puhisten raivokkaalla kurkkuäänellä. välillä haukkuen. oman reviirin vartiointi on paisunut turhan suuriin mittakaavioihin. häiriökäytös on niin totta.

pihaamme kiertää korkeat betoniaidat. ymmärtäähän sen, että toinen ei näe mitä ulkopuolella tapahtuu, mutta eikö esimerkiksi naapurin auton pitäisi olla jo sen verran tuttu ettei sille tarvita rähjätä.




tämä emäntä alkaa olla hulluuden partaalla myös. pihalla ei voi olla ilman tuota huohottavaa raivotarta. kieltäminen auttaa hetkeksi, noin minuutiksi. ignooraminen ei mitenkään.palkitseminen hyvästä käytöksestä ei mene perille. oi, missä menin vikaan?

muuten meidän hilda on niin suloisen ihastuttava karvapallo. agilityssa hänet oli nimetty vuoden 2010 most improved -tittelillä. eli eniten kehittynyt <3. harmillista vaan, että missattiin vahingossa joulujuhlat.

mara taas vetää lonkkaa, niin kuin aina. käy läähättämässä ulkona muutaman minuutin eli makaa tulikuumalla laatoituksella, menee sisälle viilentymään ja taas hetkeksi ulos lämpiämään. taitais herra tykätä saunasta.

raivottaren raivon lieventämiseen otetaan vinkkejä vastaan! kaikki mahdolliset. onkohan se raivonnut täällä jo vuoden päivät joka päivä?

5 kommenttia:

Miltsu kirjoitti...

Oi kun hieno kuva :) Raivoamiseen en voi antaa muuta vinkkiä kuin kärsivällisyyttä. Kieltäminen tuskin auttaa kuin vaan sen hetken mutta sellaiset omistajaan keskittymisharjoitukset voisivat ehkä auttaa...? Niin sitten sitä voisi hyödyntää niissä raivoamistilanteissa. Opettaa koiraa vaikka katsomaan silmiin käskettäessä ja yleensäkin rauhoittumaan käskystä. Ja sitten sekin voisi toimia että heti jos se alkaa räyhäämään niin suoraan sisälle. Vain hyvästä käytöksestä saa jäädä pihalle. Ja kun alkaa opettamaan alusta niin pitää tehdä tehtävästä koiralle ensin ihan naurettavan helppo että se ei voi epäonnistua :) ja sitten palkitaan ihan hirveästi. Millä te sitten siellä agilityssä motivoitta Hildaa? Eikö sama homma toimi koitpihalla? Tässä vaan jotan mitä tuli mieleen.

Omakin koira on melkoinen räyhä mutta sen kohdalla auttaa se että olen itse tosi rauhallinen ja puhun sille tosi rauhoittavasti ennen kuin tilanne karkaa käsistä :)

jenni kirjoitti...

kiitos mila! olen ottanut tuon sisälle menon kokeiluun. hilda toimii agilityssa kuin unelma makkaran avulla :). kotona neiti jo tietää sen, että sisälle on mentävä jos tulen kieltämään/rauhoittamaan tilanteen pihalla. mutta heti kun silmä välttää niin hilda puuskuttaa pihalla kasikkoaan. hilda kyllä kuuntelee aina, ottaa samantien katsekontaktin sekä rauhoittuukin, mutta tämä vartiointivietti on vaan niin ylitsepääsemättömän suuren tuntuinen, että yhdessä toimien pihalla on pakko aina välillä puuskuttaa ja kuunnella vaaniiko vaara aidan toisella puolella. tosin pakko on mainita, että tämän viikon aikana on hennon hienoista edistymistä havaittavissa.

Maarit kirjoitti...

Mä olen ihan koukussa Koirakuiskaajaan. Kato sitä. :):)

Anonyymi kirjoitti...

tuli NIIN mieleen meidän "koiranulkoilutukset". Jeppe ja Fantom taisivat juosta ihan omia reittejään ja tyttöparat perässä. Edellytykset koirakuiskaajaksi sussa ainakin on :)

T: Elina

jenni kirjoitti...

maarit - voi kuiskaus. ei se toimi. pitäisi olla vain lehmän hermot ja lujempi ote.

elina - heh, tosiaan. onneksi meno on siitä sentään hieman rauhallisempaa.