jotain rotia

tämä kolmikymppinen on ihmeesti laiskistunut bloggaaja. suomi-loma oli tosin niin täynnä toimintaa, että juuri ehdin hieman facebookata ja käydä katsomassa sähköpostia. niin ne vaan meni kolme viikkoa suomessa että hujahti. kyllä väliin mahtui ihanan kiireettömiä hetkiäkin meren äärellä, järvellä, ystävien kanssa, mummolassa, kotona äidin helmoissa. ehdinpä käydä tallinnassakin ystäväreissulla, viettää polttareitani -kiitos kaikille mukana olleille, istua saunassa noin sata kertaa ja ajaa vielä vesiskootterilla.

matkamme on jatkunut hollantiin, zwolleen. huomiseen saakka oleillaan täällä (miehellä työasioita), iltapäivällä jatketaan matkaa belgian puolelle isän puoleista perhettäni moikkaamaan. maanantaina lennetään kapiin ja tiistaina kotiin. arvatkaa vaan onko minulla ikävä marttia ja hildaa? ihan hillitön.

suomi-loma oli tarpeen, monellakin tapaa. huomasi mikä on tärkeää ja minkä taas voi jättää ilman haikeutta taakseen. huomasi mitä namibiassa on alkanut arvostaa ja mikä on siellä itselleen tärkeää. kolme viikkoa vaan on aivan liian lyhyt aika tavata kaikki ne ihmiset, jotka haluaisi. tavata vielä ihan ilman kiirettä ja takaraivossa kolkuttavaa ajatusta siitä, että ehkä vuoden päästä tapaa seuraavan kerran.

hollannissa sataa. on satanut koko päivän. on tämä vaan kaunis maa, talot ovat niin ihastuttavia, hyvin hoidettuja, eihän niissä voi asua kuin onnellisia ihmisiä, jotka pyöräilevät vihellellen pitkin kapeita kujia.