perjantaina päänsäryn jälkimainigeissa..

ensin onnitteluni kuopioon, uudelle isälle ja äidille ja pikkuprinsessallenne!!!! toivo elää, että näkisin viikon päästä ne pienen pienet varpaat!

ei pidä sairastua siis sikaflunssaan. pelko siitä on alkanut kyteä mielessä. viikon sisällä kuusi eri lentoa, kahdeksan kertaa lentokentällä. taidan hankkia sen maskin. juuri järkyttävästä oksetepäänsärystä selvinneenä tahtoo pysyä vain hyväkuntoisena.

vihdoin minun good standing -todistukseni saapui tänne suomesta. ei sitä kuin kuukausi odotettu. pakko sanoa kyllä, että se viipyi suomen päässä pari viikkoa ennen kuin saivat sen postitettua ja posti toimitti sen jämptisti tänne kahdessa viikossa. harmi vain, että se saapui vasta nyt. olin suunnitellut tekeväni pikkuveljen kanssa windhoekin reissun tuon todistuksen saavuttua, mutta nyt ei enää oikein ehditä. tiistaina alkaa matka suomeen. huomenna lähdetään sisämaahan päin safarille, ollaan safaripuistossa yötä ja voidaan tarkkailla sarvikuonojen yöllisiä juomasessioita huoneen terassilta. naapurin pojat ovat luvanneet huolehtia koirista.

tänään ehdittiin olla tehokkaita pikkuveljen kanssa. hän on muuten korvaamaton apu. niin hienosti osaa tehdä mitä ehdotan. siivottiin aamulla aamulenkin jälkeen koko talo. käytiin sanomassa heipat pelikaaneille ja hylkeille yhdessä suosikkikahviloistamme, mola molassa, tehtiin ruokaostokset, käytiin mönkijöillä dyyniajelulla (ihan semmoisella opastetulla niin kaik päästiin yhtaikaa, mies oli tietysti omallaan mukana ja oppi keulimaan, wuhuu!), tehtiin vielä pitsatkin ja kun oli aika laittaa pitsat uuniin aloin voimaan pahoin. yhtäkkinen päänsärky ja oksete. parin tunnin koomakipumakaaminen helpotti. on se muuten kumma kuinka tuommoisessa kiputilanteessa tekee vakaita päätöksiä esim. siitä, että vessaan hankitaan heti huomenna himmennettävät valot, naapurille käyn valittamassa aina haukkuvasta koirasta, hankin korvatulpat sekä opetan miehen ja pikkuveljen puhumaan hiirenhiljaa. enkä syö ja juo enää mitään epämääräistä.

ulkona pauhaa tuuli. se tietää mitäs muuta kuin hiekkamyrskyä yölle ja aamulle. pihapuumme palmu pitää hirmuista meteliä, kun tuulee. lehdillä on niin suuri pinta-ala ja kun ne tuulessa halkovat ilmaa on ääni välillä kammottavan pelottava ja kova. hiekkamyrskyjä kestää kuulema elokuun loppuun saakka. mutta yleensä niitä on vain muutama kuukaudessa täyden kuun aikaan. nyt tänä talvena lähes joka viikko ja ainakin 3-4 yötä peräkkäin.

hyvää viikonloppua ja tuhat halausta kuopioon ja onnittelut kaikille, sedälle, tädille, serkuille, mummolle, ukille, isomummolle ja uusille vanhemmille!!

kamelit kuvina

kamelifarmin koira, jännittynyt beduiini ja tietysty kameli, jonka nimi jäi pimentoon.

tuttavuutta. veikeitä eläimiä. karva oli pehmeää ja hampaat ruskeaakin ruskeammat.

nousu oli jännittävää. ensi takajalat suoraksi ja sitten vasta etujalat. hetken oli olo, että ei siellä selässä vaan pysy. pikkuveli ratsasti kalahari-kamelilla. ja minä idillä.

ja matkaan. aavikolle tien vierustaan.

hetken jo mietin, mutta vain aluksi, että hulluko olen kun veljeni tuon tänne. mitä jos kameli suuttuu ja heittää veljen selästään. melko pian pelko osoittautui turhaksi. lauhkeita olivat.

pitkäkaulaisia nämä kamelit.

jihaa!! aavikon kunigas tulee!



ihastuttava aasi
alhaalla komeilee aasin ja seepran risteytys. nimi unohtui jo. oikein kesyn ja mukavan oloinen otus.
kaiken kaikkiaan ihana reissu. kamelifarmin emäntä oli aivan todella ystävällinen, puki meille päähineet ja pyysi vielä kahville reissun jälkeen. ei tosin jääty, oli jo kiiruhdettava kylille.

kuntoiluvälineitä ja kameleita

pallot lentelee ja into on katossa. pitäisi olla jo nukkumassa. aargh! koiratkin ovat vielä vailla iltalenkkiä.

tänään oltiin kamelivaelluksella pikkuveljen kanssa. huisin hauskaa ja jännittävää aluksi. kamelin noustessa maasta ylös ja laskeutuessa takaisin alas oli kaikkein jännintä. molemmat ratsastettiin omilla kameleilla. minä idillä ja pikkuveli kalaharilla. päivän hauskinta puuhaa!

eilen kävimme tuliaishankinnoilla, joita jatkettiin myös tänään. eilen löytyi taas aivan ihastuttava kahvila. täällä voisi vain viettää päivän tai pari kierrellen noissa ihastuttavissa kahviloissa.

mies oli työmatkalla windhoekissa ja palasi takaisin muutaman kuntoiluvälineen kanssa. jumppapallo, kuminauha, matto ja semmoiset punnerruskahvat. viime viikolla ostettiin myös hyppynaru. tänään urheiltiin kolmiottelun muodossa. hyppynaruhyppelyä, punnerruksia ja tasapainoilua. minä onneton hävisin. mies huijasi joten pikkuveli oli kai voittaja!! näin ollen minä tulin sittenkin toiseksi. jei! luulitko mies ettet jää kiinni???

iltalenkki odottaa. luomet valuu alas. huomenna kuvia idi -ja kalaharikamelista. nähtiinpä me myös seepran ja aasin risteytys.

hyvää yötä ja huomenta ja päivää!

kuumotus ja se ainainen hiekka

itätuuli on taas puhtanut perjantaista saakka. se tarkoittaa tällä hetkellä vuotta sitä, että yöt ja aamut hiekka pöllyää ja myrskyää. niin lujaa, että ulos ei oikein voi mennä, koska se hiekka sattuu ja se paiskautuu suuhun ja silmiin. auton maalipinta menee pilalle. tuulen tyynnyttyä jää vain raskas kuumuus. tukahduttavan tuntuinen. ja hiekkatyöt odottavat. piha on täynnä hiekkaa. tiet ovat hiekan peitossa. naapurit palkkaavat jonkun siivoamaan hiekkaa, mutta me siivoamme itse. milloinkahan kotiavun palkkaaminen alkaa tuntua niin luonnokkaalta, että teemme sen?

edellisviikolla siivosimme pihaa päivittäin. mies on välillä lähes pakkomielteinen tietynlaisen siisteyden suhteen. hiekkaa harjataan kasoihin, lastataan muovikasseihin ja kannetaan lähimmälle mahdolliselle hiekkakasalla tien viereen. tosin jotkut vain harjaavat sen kadulle, me ei tohdita käyttäytyä ihan niin röyhkeästi. kolmen päivän ajan joka ilta tuli täyteen 6 - 10 säkillistä hiekkaa. päivisin tuulen rauhoituttua kadut tullaan siivoamaan. ainakin viisi äijää harjaa hiekkaa tieltä takaisin tien viereen.

eilinen päivä meni spca:n fun dog showssa. paljon karvakuonoja. meidänkin lähti sitten lopulta mukaan. ja voi, minä olin niin ylpeä emäntä. olin aivan varma, että hilda rähiseen jokaiselle vastaantulijalle. mutta ei, meidän mussukat käyttäytyi niin hienosti. pientä tohotusta ja vouhotusta vain, mutta nätisti ne jaksoivat olla paikallaan ja ennen kaikkea haukkumatta. on ne niin mun mussukoita! ensi keskiviiikkona olisi tarkoitus mennä martin kanssa agilitya kokeilemaan.

saas nähdä mitä tänään jaksetaan. kartinkia pitäisi poikien päästä taas ajamaan.

aarre kahvilaksi

jos ei pöhköt miehet tätä osaa arvostaa niin ei se mitään. minä osaan. aivan ihana ja söpö. viileä takapiha piilossa melulta. ihanan vehreä ja kaunis. täynnä kauniita yksityiskohtia. kaikki käsittääkseni kaupan. sisällä pieni putiikki. vanhahtavaa tavaraa. ajan patinoimaa ja uh! edelleen vaan niin kaunista. löydettyäni paikan ensimmäistä kertaa hihkuin innoissani miehelleni, eikä hän ymmärtänyt. tokaisi kaiken olevan vanhaa romua, mutta sanoi kuitenkin äitinsä varmasti rakastavan paikkaa. äidin ihastelevan tavaroita isän tuhahdellessa takana. pikkuveljen vietyäni samaiseen paikkaan hihkuin taas innoissani ja kyselin, että eikö ole valtavan kaunis kahvila. siihen pikkuveli vastasi, että no täällähän on vaan kaikkea vanhaa, kenen mielestä nuo voi olla hienoja. välipala sentään oli maittavaa. sandwich with bacon and egg!! and chocolate cake please! tilaus onnistuu tuosta vaan jo. tosin välillä ujous voittaa. mutta harvemmin enää. ja minä olen niin ylpeä isosisko.



dyyneillä. voittajafiiliksissä. päivä oli niin kuuma, että melkein tippui koirilta kielet suusta.


minä. söpöliini hildako jotain osaisin tuhota??



ja sinne meni jo rakkaiksi tulleet uudet suosikkikenkäni. tuona yhtenä iltana jätin laittamatta ne jalkaani. mikä virhe. ehkä suutari voisi laittaa jonkun nahkaläpyskän tuohon.

vuosia sitten rakkaalta ystävältä saatu suojelusenkeli on kulkenut aina mukanani. hilda riisui ja repi sen mekon, siivet, tukan ja sädekehän. tunnistatko sen vielä riina? läksiäislahjaksi saadun kapteenipossun (olisiko se pipsa-possu?) sisältä oli hienovaraisesti vain revitty ilmeisesti hildan mielestä ärsyttävän äänen aikaansaava patteristo. itse possu ei kärsinyt vahinkoja.

meitä odottaa spca:n fun dog show. päiväpuuhaa lauantaille. ulkona on vain niin helkutan kuuma, että omat koirimukset taitavat jäädä kotiin. aamulenkillä tuntuivat olevan jo niin tuskissaan kuumuudesta. eikä ne parat vieläkään uskalla mennä ilman meitä veteen vilvoittelemaan.

aurinkoista lauantaita!

tuhat loistavaa aurinkoa

olen jumittanut parin päivän ajan kaiken liikenevän ajan khaled hosseinin tuhat loistavaa aurinkoa -romaanin kanssa.
kahden afganistanilaisnaisen tarina oli vangitseva. karmaiseva suorastaan.
pikkuhiljaa palaudun omaan todellisuuteni. enkä voi olla ajattelematta, että totuus on tarua ihmeellisempää, millaista elämä voi oikeasti olla siellä jossain kaukana.

päivän tiskit odottavat altaassa. tiskatessa on aikaa ajatella ja rauhoittua.

ollaan me toki muutakin puuhattu. tehty koruja rannalta löytyneistä simpukoista ja juoksenneltu dyyneillä. muutaman kylmän päivän jälkeen viime yönä oli taas hiekkamyrsky, joka taas tarkoittaa kuumaa iltapäivää ja lämmintä iltaa. kirjaa luin palmun alla kuumassa paahteessa ja lämpimässä illassa.

pitäkää huolta itsestänne ja ennen kaikkea toisistanne!

diipadaapa

hehee. päivä on taas nukkumista vaille pulkassa. pikkuveljen kanssa on vietetty jo yli kaksi viikkoa. tykkään niin seurata kuinka hän pähkäilee asioita. kyselee niin paljon. esimerkiksi kuinka monta megapikseliä on silmässä? miten siihen sitten voi vastata jotenkin edes asiallisesti? että kvg vai mitä? no ei sitä ainakaan.

ja minä sen vaan jaksan pähkäillä itseni kanssa. kuinka olen sitten jaksanut olla tukena ja turvana? en kovin hyvin mielestäni. mielestäni minä olen tarvinnut tukea ja turvaa mieheltäni. mielestäni asetelma on kääntynyt päälaelleen. miehellä asiat ovat hyvin. on työ ja tarkoitus. miksi paperini suomesta ei vaan voi tulla jo perille?? tällä hetkellä odotan good standing - todistusta. todistusta siitä, että en ole aiheuttanut mitään vahinkoa harjoittaessani fysioterapiaa ja olen toiminut esimerkillisesti ammatissani. todistuksen tulee olla uusi, se saa olla korkeintaan 100 päivää vanha ennen kuin toimitan sen namibian terveysministeriöön, jonka tulee siis hyväksyä tutkintotodistukseni. nyt todistus on ollut jo 3 viikkoa matkalla. neljä kuukautta olen jo odottanut. ei enää millään jaksaisi odottaa lisää. ehkä oli virhe mennä auttamaan ft-ystävää, koska se laukaisi niin syvän tarpeen tehdä töitä. no, ei siitä sen enempää.

tänään haahuiltiin pikkuveljen kanssa walvis bayssa. käytiin parissa kaupassa ja hieman herkuttelemassa vohveleilla ja pannukakulla kuumalla banaanilla ja kanelikastikkeella. illalla olimme naapurin poikien kanssa syömässä ja sen jälkeen oli tarkoitus vierailla vielä casinolla, ihan vaan katsomassa paikkaa. mutta ei pikkuveljellä riittänyt vielä ikä sisälle. ihan leppoisa ilta oli.

eilen vietimme päivää kolmen suomalaisen naisen kanssa. kipusimme dune sevenille. rankkaakin rankempaa. dyyni on yksi korkeimmista ja jyrkimmistä. nämä suomalaiset ovat olleet namibiassa kuukauden ajan kartoittamassa edustamansa järjestön toimintaa. eivät olleet iloisia näkemästään. suomesta tuleva raha ei ole mennyt toiminnan kehittämiseen vaan omiin kuluihin. surullista oli kuultava. he kohtasivat aivan erilaisen namibian kuin me. sitä kohtaa täällä kyllä myös paljon, että paikalliset luulevat meidän eurooppalaisina olevan aina rikkaita. valmiina maksamaan kaikesta paljon. ja valmiina aina huijattavana olemiseen. kassalla vaihtorahoista on pidettävä huolta. henkilökohtaisesti annan mieluummin reilusti tippiä kuin suostun siihen, että se vaivihkaa minulta huijataan. pyrin aina puuttumaan noihin huijaustilanteisiin vaikka se välillä nololta ja tiukkistelulta tuntuukin.

sata blogipäivitystä ei ole enää kaukana. pitäisi varmaan järjestää jonkin sortin virtuaalijuhlat taikka arpajaiset. arpajaisten henkenä taitaa näissä blogeissa olla se, että kaikki lukijat innostuvat kommentoimaan ja minä sitten lähetän jotain mukavaa yllätystä postitse tulemaan. arvon siis kaikkien kommentoijien kesken jotain pientä kivaa?? ja jos sataa postausta alan miettimään niin toki taas alan mielessäni arpomaan, että ketkähän kaikki tätä lukee.

mutta sadanteen postaukseen on vielä aikaa.

hyvää yötä.

heinäkuussa.

lähtö - löytö

mikä on se hetki?

mikä siitä vakuuttaa?

mikä saa haluamaan?

mikä saa pelkäämään?

kuinka teen päätöksiä? totta puhuen ne menee minun kohdallani niin tunteella. järjestä ei ole tietoakaan. luotan tunteisiini ja vaistooni. joskus menee niin päin puita ja välillä taas oikeaan. kuinka uskalsin tehdä päätökseni lähteä namibiaan ja jättää turvallisen eloni littoisissa? luotan mieheeni ja mieheni järkeen. luotan myös omaan kykyyni valita. valita sen mikä minusta tuntuu oikealta. minusta tuntui oikealta lähteä. ottaa ja lähteä. luopua kaikesta siitä minkä olin rakentanut eloni ympärille. luopua siitä mikä minulle on tärkeää. koska vasta silloin ymmärrän sen kuinka tärkeää ja arvokasta se minulle on. jollain tapaa minua kiehtoo valtavasti aloittaa alusta. rakentaa pesä ja elo. nähdä kuinka pärjään. kuinka sopeudun ja jaksan. sopeudun helposti. jaksan huonosti. ei hyvä yhtälö. mutta kyllä minä pärjään. kyllä me pärjätään. luottavaisena uskon siihen, että kaikki tästä järjestyy. saan työluvan ja pääsen toteuttamaan itseäni fyssarina. mutta siihen menee aikaa. aikaa, mitä meillä on rajallinen määrä mutta toisaalta sitä meillä aina on. eilen olin niin innoissani, kun sain osallistua kahden ft-potilaan terapiaan. niin täynnä energiaa ja toteuttamisen halua. juuri semmoista paloa, jonka haluaisin säilyttää aina, mutta tiedän että niin ei kuitenkaan voi olla.

elo täällä ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista, vaikka siltä liian paljon välillä vaikuttaakin. vaikeaa tämä on.yksinäisyys, ikävä, sovinistimachokulttuuri, rotujen väliset erot, työluvan saamisen vaikeus, mitätön vedenpaine, ainainen hiekka korvissa ja pätkivä netti pitävät siitä huolen. mutta kyllä me tämä klaarataan. aivan varmasti. ilon aiheita on niin paljon. niin usein saa myös ymmärtää sen, että mikään ei ole tärkeämpää kuin olla rakkaansa tai rakkaidensa kanssa yhdessä ja jakaa kaunis hetki. katsella tuhansia vuosia lähes muuttumattomana ollutta maisemaa ja todeta, että vain me itse olemme vastuussa siitä millaiseksi elomme teemme.

heh. hiekkadyyneille istuminen aiheuttaa kaihoisaa pohdintaa ja synnyttää lujaa uskoa itseensä ja tulevaan. suosittelen.

aamiaisella

dyyneille vei tänään tiemme. pajerolla ja mönkijällä. voi tätä moottoreiden määrää. minua kauhistuttaa, suoraan sanottuna. mies ja pikkuveli pörräsivät minkä jaksoivat. joutuivat hakemaan bensaakin lisää.

hilda ihmettelee, jälleen kerran, että minne se mara taas katosi.


pikkuveljen taiteilua, mitä enemmän hiekka pöllyää sen parempi.


mies vuorostaan.

ja edelleen mies menee.


hilda ja mara vaanivat toisiaan.


tunnin riehumisen jälkeen oli levättävä, alamäessä ja sammakkoasennossa. mahdollisimman suuri pinta-ala kehosta vasten kylmää hiekkaa.


näin meidän lauantai alkoi. herättiin miehen kanssa taas jo ennen kahdeksaa ja käytiin juoksemassa, suihkun kautta dyyneille. nyt voisi taas mennä suihkuun. hiekkaa on kertynyt iholle ihan kiitettävä määrä.

mies ja pikkuveli ovat menossa ajamaan kartingia. naapurin poikaa kiukuttaa niin viime viikon häviö, että tahtoo ottaa uusinnan. minä taidan jäädä ottamaan aurinkoa.

laiskanpulskeaa lauantaita!!

mitenkäs sukujuhlat ovat sujuneet petosella??? meiltä kaikilta paljon terveisiä rakkaille sukulaisille!!