helmikuun neljäs?

huh. sainhan sen larssonin millenium-trilogian luettua. maanista kolmannen osan lukemista kesti neljä päivää. kyynel tipahti eilen, kun kirja loppui. enkä edes tiedä oliko kirjat nyt niin hyviä, mutta koukuttavia ainakin. erittäin vahvasti. nyt olen kateellinen miehelle, kun hällä on vielä kaksi osaa lukematta. mokoma, onnellinen.

koirat ovat kai jo vaistonneet, että kohat lähdetäään swakopiin. he odottavat autotallin oven edessä malttamattomina. swakopiin mennään sovittamaan kuljetuskoppeja. parempi niiden olisi olla sopivia, koska aikaa ei enää ole etelä-afrikasta tilata uusiakaan.

viikko on mennyt, niin kuin kaikki muutkin tässä vuoden sisällä, vauhdilla. töissä ja kotona. jatkuvat sähkökatkokset ovat pitäneet huolen siitä, että nettiä ei ole liikaa ehtinyt käyttää. ihmmeellistä kuinka tämä muuttaminenkin sujuu lähes kokonaan netin turvin. noh, sähkökatkokset ovat antaneet mukavasti tilaa lukemiselle.

tänä aamuna yllätin itseni ja heräsin jo seitsemältäja lähdin lenkille. sitä ei olekaan ihan hetkeen tapahtunut. lenkillä ollessa muistin miksi. lenkkarit ovat kuluneet niin paljon, että kantapäähän tulee jo heti alussa mojovat rakot. pitäisiköhän harkita uusien hankintaa vai lopettaa juoksu?

kolmelta menen hakemaan mieluisan vieraan swakopista. suomitytön, joka palasi namibiaan puolentoista vuoden jälkeen tekemään radiodokumenttia takseista. siitä tulee taatusti mielenkiintoinen! tähän suomityttööön tutustuin täällä namibiassa. jos joku vielä muistaa puolentoista vuoden takaisen kauhullakin sävytetyn roadtripin, niin tuolla kyseisellä matkalla tutustuimme toisiimme ja käytiinhän me kapissakin lomailemassa, lähinnä kulinaarisiin herkkuihin keskittyen, kiitos kolme päivää kestäneiden vesisateiden.

tämmöistä tänne, hajaneisten ajatusten elämään.

ps. huomenna lähden liitelemään taivaalle, jos tuulet suo. kiitos kaikille polttarilahjaan osallistuneille. dokumenttiaineistoa luvassa kahden valokuvaajan voimin.